maanantai 3. helmikuuta 2014

Mielenkiintoisia hetkiä Rv 27 (26+6)

Olipa kiva viikonloppu!
Vaikka viikonloppu tulikin aloitettua saikulla, tuli sitä tehtyä vaikka mitä kivaa, tosin selkä määräsi tahdin. Lauantaina äiti tuli Ouluun ja pieni hetkin vietettiin kaupungilla. Mentiin kolmestaan, J, äiti ja minä, Amarilloon syömään. Oli ihana käydä taas pitkästä aikaa syömässä ulkona ja Amarillossakaan kun ei olla taas aikoihin käyty. Kylläpä maistui. :P Illaksi meillä olikin ihan muita suunnitelmia. Mentiin Deep Purplen keikalle. Se oikeastaan olikin äitin perimmäinen syy tulla tänne. Oli jo syksyllä kysynyt meitä seurakseen sinne ja lupasi sen myös tarjota.
Oli kyllä näkemisen arvoinen keikka. Harvoin sitä näkee rokkibändiä, jonka nuorin jäsen on 60v. ;) Kuten laulajan Ian Gillianin paidassa luki: Too late to die young, asenteella siis mentiin. Äijä on siis jotain 70 vuotias. Oli kyllä todellakin hyvä esitys. Tosin vaikka siinä vaan koitti ottaa rauhallisesti ja seisoa sen kauheammin hytkymättä, selkää ajatellen, kyllä siinä jalat väsy ja esityksen loputtua, ennen takkien hakua, oli pakko päästä istumaan. Hyvä mieli jäi esityksestä! :)



Sunnuntaina sitten heitin äiteen bussille, joka suuntasi kohti Iisalmea.
Sunnuntai siinä sitten vierähti sen kummemmitta tekemisittä. Ei vaan jaksanut aloittaa mitään, niin päivä vaan lipui ohi.
Tämä aamu taas alkoi normaalisti töiden merkeissä. Oltiin J:n kanssa päätetty, että koitan pystynkö töihin vai en. Neuvolalääkäriaika kun oli jo torstaina varattu tälle päivää. Aamu meni kohtuu hyvin, mutta paikat alkoivat taas kipeytyä ja sitä sitten jatkui. Työpäivän sain kuitenkin suoritettua ja Iss:n toimiston kautta suuntasin kulkuni Koskelan neuvolaan. Siellä sitten lääkärin pakeille ja paikalla oli sitten myös meidän neuvolatäti ja yksi opiskelija (taas, tähän alkaa jo tottua). Tehtiin sitten ihan kaikki perus tutkimukset ja nyt pitäisi sitten alkaa verenpainetta seuraamaan, sen verran koholla tuntuu oleva. Miten sitä saa alas? Suolainen ruoka siihen ei ainakaan auta. Mutta mitä pitää tehdä sen eteen?
Lääkäri ei meinannut saada sydänääniä millään kuulumaan kun niin kauhea potkiminen oli käynnissä. Tuntui Napero olevan pääalaspäin; onko se sitten "päätila" nimeltään, kun sitä toistenpäin oloa sanotaan perätilaksi.
Meinasi meikällä vaan leukaloksahtaa ja samalla revetä nauruun, kun lääkäri kysyi millon äippäloma alkaa ja kirjoittaako hän suoraa siihen asti saikkua. Herranen aika! Siis saikkua 8 viikkoa! No HUH HUH! Sanoin sille, että mielelläni voisin vielä koittaa onko minusta työntekijäksi ennen äippää, kun on se kuitenkin sellaista mielenterveyshoitoa. Vaikka en kyseisestä työstä yhtään pidäkään, niin on se silti ihan toinen kun koittaa keksiä kotona tai jossain muualla jotain. Omanlaisensa pakote ja samalla näkee muutakin älyllistä elämää, ainakin jonkin verran. Nyt siis saikulla kaksi viikkoa, eli 17.2 pitäisi katsoa pääsenkö takaisin töihin vai en. Sille päivälle on varattu lääkäriaika, jos saikkua jatketaan, niin ei tarvitse erikseen varailla uutta aikaa.
Eli nyt siis pitää keksiä joku kiva päivärytmi ja mitä tekee. Tai siis mistä aloittaa.
Jos sitä koittaisi pitää oman rytmin edelleen aikaisena, eikä päästäisi taas siihen illat kukutaan ja aamut nukutaan -linjalle. Vaan kun J herää tai lähtee töihin niin silloin viimeistään itse nousee aamiaiselle ja sitten keksii jotain. Sitten voisi vaikka vähän joogailla, jos sen avulla vaikka pysyisi kunnossa. Uimaankin jos pääsisi vaikka jokatoinenpäivä, niin se olisi aika hyvä. Tekisi mieli lähteä pyörällä, kun sen se liikerata olisi kaikenlisäksi hyväksi juuri nuille si-vaivoille. Mutta tuntuu, että kaikki on nyt pyöräilyä vastaan. "Siellä on niin liukasta" yms. Niin onkin, mutta jos olen varovainen, enkä pyöräile niin kuin ylensä tuhatta ja sataa. ;) Tulisi vähän kultoliinkuntaakin. Toisaalta jos sinne uimaan menisi autolla, mutta päivällä muuten kävisi kävelyllä. Ainakin neuvolassa pitää kävästä usein, kun käskivät tarkkailla tuota verenpainetta. Meillä kun ei sitä mittaria ole, niin pitänee sitten käydä neuvolassa mittailemassa siinä itsemittauspaikalla. Toisaalta voisi sitä mittaria jostain lainapalvelusta pyytää lainaankin, mutta onko se niin kauheaa käydä tuolla, kun tulisi vähän liikuttuakin siinä sivussa.
Kotona sitten jos aloittaisi hommelit ensin niillä kukkien multienvaihdolla, jota siis en vielä viimeviikolla saanut tehtyä. Sitten olisi hyvä siirtyä ompeluhommiin; eli reunapehmuste ja seuraavaksi päiväpeite.
Suunnitelmia siis on, kunhan niitä vain pääsee toteuttamaan. Nyt pitäisi olla taas aikaakin.
Mutta nyt tuntuu, että kello alkaa taas näyttämään tarpeeksi isoja lukuja, joten voisin syöpästä pikkuisen ja sitten legojen pesulle ja tuutimaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti