maanantai 10. helmikuuta 2014

Vauvakirjoja ja satuiluita

Kerran jo vuosia sitten iskin silmäni yhteen ihanaan vauvakirjaan:
Uusi pieni, perheen pienimmän suuret muistelmat (Heli Pukki).


Nyt tuo kirja alkoi taas kummittelemaan mielessä. Jokin sellainen kirja on pakko saada, johon merkitään kaikki tärkeät jutut. Kirjakaupassa kävin katselemassa valikoimaa ja siellä oli jos jonkin moista. Pari niistä hyppäsi hyvänä esille; niissä oli tarpeeksi kysymyksiä ja kiva tyyli ja kuitenkin helppo "lukuisia", jos niin voi sanoa kirjasta joka suurimmaksi osaksi kirjoitetaan itse.
Mutta jotenkin tuo Uusi pieni on kuvitukseltaan ja tyyliltään vaan niin omaa luokkaansa. Hintaa tosin sitten siltä löytyy, kun ei normaalien kirjakauppojen listoille kuulu.
Toinen mikä jäi mieleen, ihan kirjakaupasta, oli Paras tarina minusta -kirja. Saatiin häälahjaksi yheltä ystävältä Hääkirja - Kirja kaikille jotka sanovat tahdon ja tämä Paras tarina minusta on saman tekijän kirja, samaa tyyliä jne. Siinä on paremmin kyseltykin kaikki mahdollinen ja hyvin tilaa vastata. Toisin kun tässä Uusi pieni -kirjassa, siinä nimittäin annetaan mahdollisuutta vapaalle sanalle enemmän. Kumpi sitten on parempi: vapaa sana, ja puolet unohtuu sanomatta vai tiukka tenttaus kaikesta mahdollisesta ensimmäisistä kynnenleikkauksista asti? Hmmm...


Eikö nuita vois yhistää mitenkään? xD
Toisaalta voisihan sitä ostaa ihan tyhjän kirjan ja koristella sen sen näköiseksi kuin itse haluaa (siis ihan kansista asti) ja sitten sinne kirjoitella mitä kaikkea on milloinkin ollut.
Vaikka vähän samanlainen kirja kun mitä askartelin meidän häihin vieraskirjaksi. Sitten sinne sisälle voisi itse piirrellä ja leikellä kaikkia kivoja kuvia ja sinne merkkaisi sitten kaikki tärkeimmät jutut ja voisi sitten sepustellakin mitä mielitekee + valokuvillekin olisi hyvin tilaa. ;)


Tässä siis vieraskirja, jonka tein häihin viimekesäksi. Keskelle laitettiin vielä kuva meistä päivää ennen häitä. :) Itse olen tuosta todella tyytyväinen ja samalla tyylillä voisi sitten tehdä Naperonkin kirjasen. Vai olisiko sittenkin parempi ostaa kokonaan siihen hommaan tarkoitettu kirja. Hmmm...

*nauraa*
Minusta tuntuu, että olen aikamoinen päättäväinen päättämättömyys. Oli sitten kyse laukuista, kirjoista tai muusta mistä voi valita. xD Askartelu on kivaa, mutta oisko sie sittenkin kivepi täytellä kirja jossa on jo valmiiksi kysymykset?
Ärh! Jäänpä sitä vielä miettimään.

Jos sitä kohta koittaisi hilpasta neuvolaan mittauttamaan taas verenpainetta.
Tässä on mennytkin koko viikonloppu sohvanpohjalla maatessa, kun masu ollu sen verran kipeänä, että oon katsonu paremmaksi olla tekemättä mitään mikä sitä voisi pahentaa. Nyt onneksi tänään on jo vähän parempi olo, vaikka en vielä menis sanomaan kivuttomaksi. Onkohan naperolla alkanut kasvupyrähdys, jossa mamin masu ei pysy mukana, kun se lauantain ja sunnuntai aamun kauhea kivistys on muuttunut enemmänkin paineentunteeksi. Mutta, kuten sanoin, tänään ei ole enää niin kipeä olo, niin en jaksa neuvolaankaan soitella asian suhteen, kun huomenna on sitten oikea neuvola aika jo, niin höpistään sitten siellä siitä. Varsinkin kun tohinasta ja muksutusksesta päätellen kaikki on hyvin masussa. :D
Mutta nyt sukat jalkaan ja jokin "hiukan" edustavampi paita päälle, niin lähden pienellä päivälenkille ja selviääpä taas paljonko nuo muutamat (ahhhh niin ihanat) sipsit vaikuttaavat verenpaineeseen. Onneksi oon kuitenkin pystyny kohtuu hyvin niistä pitämään näppini erossa, mitä nyt yksi silloin, toinen tällöin... ;)
Ja sitten kun kotiin pääsee, niin ohraryynipuuro, tai kuten minä sitä nimitän herkkupuuro, menee uuniin ja sitä sitten mussutetaan pari päivää. Namps! :p

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti