sunnuntai 24. elokuuta 2014

Kätösten töitä osa 235

Taas on tullut koneella surruuteltua.
Noin viikko takaperin löysi ihania uusia kankaita netistä ja pakkohan niitä oli tilata. Siinä sitten alkoi mahoton kaavojen piirtely ja kun lopulta kankaat tuli niin niitä siitä suoraan leikkelemään. Ensimäiset bodyt sain neppejä vaille valmiiksi jo puolessa välissä viikkoa, mutta nyt viikonloppuna sitten lisää ompelua. Tuli sitä ommmentua jämä fleece-kankaista yksi välikausihaalarikin Vivealle.

Tässäpä näitä:

Ihana pesukarhupuku edestä ja alakuvassa takaa. Onnistui mahtavasti. Takakeskisauman kuvakohdistus ei olisi voinut onnistua paremmin. :D


Eli tässä siis takaa samainen lahkeellinen body.


Tein vanhoista jämä fleece-kangaspaloista haalarin ilman vuorta. Tämä on hyvä vetästä syksyllä muitten vaatteiden päälle, mutta ei ole silti liian kuuma. Dino on aika söpö. <3


Ja tosiaan, haalari on tehty jämä fleceistä; sen huomaa ihan siitäkin, että lahkeita piti jatkaa mustalla ja hihoihinkaan ei valkoista riittänyt. Mutta tuli siitä ainakin mielenkiintoisemman näköinen, eikä ole niin yksivärinen. :D


Runoratsu pöksyt. Jo muutamaan otteeseen olleet jalassa ja hyvin istuu. Ihanan korkea vyötärö; pysyy hyvin jalassa ja kivan mallisen, kun sauma on vain takana. 


Niin sanottu leikkipuku. Näitä olin tehnyt jo keväällä pari ja kesän aikana niin hyväksi todettu, että oli pakko tehdä isompana lisää. Nyt kun ilmat viilenee, niin alle vaan pitkähihäinen ja sukkikset, niin johan pääsee taas vauhtiin. :)


Perinteinen kietaisubody. Nämä on niin ihanan helppoja pukea ja kivan näköisiäkin. Nyt ekaa kertaa tein itse. Hyvin onnistuivat. Näitä kyllä teen lisää. 


Sama kietaisubody kuin ylemmässäkin kuvassa, vain kangas toinen.


Potkuhousut, ensimäiset tekemäni. Tulipahan kokeiltua. :D Kangas valinnat nyt sitä ja tätä, mutta ihan haustat silti. Jos nämä Vivealle hyvin sopivat (en ole vielä testannut), voisin tehdä useammatkin.


Takaa sama.


Lyhyt hihainen body, jossa on vähän erimallinen pääntie. Näitäkin tulossa lisää, kun on niin kiva malli. Talvea vasten teen pitkähihaisena. ;)


Ja tässä on kaappia sisältä. Kuva on otettu siksi, kun itse kaappikin oli pieni projekti. Bodeja ja mekkoja on niin kiva pitää hengarila, että tanko piti saada. Joten siirsin yhden vetolaatikon viereiseen kaappiin ja kävin ostamassa rekkitankotarpeet ja VOLA! Nyt se on sitten ihan kunnon hengarikaappi! :D

Sellaisa olen saanut aikaan. :D
Ainakin olen ollut poissa muusta pahan teosta. ;)

Ps.
Vivea maistelee oikein mielellään bataatti- ja porkkanasosetta, mutta siinä mukana pitää olla aina oma pieni MääMää. Tosin MääMää alkaa olemaan aikalailla pesun tarpeessa, kun sekin on saanut maistelusta osansa.


"OmNom!" Ensin otetaan lusikallinen sosetta ja sitten maistetaan vähän lammasta. <3

torstai 7. elokuuta 2014

Kaste 19.7.2014

Pieni ihana tyttäremme sai kasteessa nimekseen Vivea Katriina <3


Ei ihan se loistelian kuva minusta, mutta kuitenkin. Ja neitihän se on pääosissa. :)


Kuvassa vasemmalta lukien kummit J ja S, sitten pappi Kristiina Turkki sekä J ja minä. Ja tottakai päivänsankari Vivea sylikumminsa S:n sylissä. :) Tyttönen päätti nukahtaa jo ensimetreillä.


Vivea sai isomummoltansa (minun äitini äiti) vanhan kultaisen ristin. Tämän ristin oli ukkini ostanut mummolleni 17 vuotis lahjaksi, koska mummoni aiempi risti oli kadonnut, tippunut kai jonnekin. He olivat jo tuolloin kihloissa ja ukkini sanoi, että "saat tämän kultaisen ristin, kultaisissa vitjoissa, mutta minun mukana saat kaikkea muuta." Ukkini kuoli n. 10 vuotta sitten, mutta nyt sai minun tyttäreni lahjaksi häneltä ristin. Mummoni pyysi pappia siunaamaan ristin ja antamaan sen Vivealle. Minä sen sitten kaulaan kiinnitin. Aivan ihana lahja ja tunnearvoltaan korvaamaton.


Koko perhe koolla. Kuvassa vasemmalta J:n vanhemmat, J, J:n sylissä Vivea ja takana isäni (naama ei näy), minä, minun takana isäni isä, äitini, äidin äitini ja isän äitini. Neljä sukupolvea naisia kuvassa.

Minä, J, Vivea, kummi S ja hänen puolisonsa J.

J, Vivea, isäni, äitipuoleni E ja minä.

Isän äitini, äidin äitini, äitini ja Vivea.

Miisa-serkku suukottaa Viveaa.

Ja sitten päästään asiaan:
TARJOILUT!


Miellähän oli tarjolla ens alkuun porkkana-bataatti-sosekeittoa, yhdenmuikun kukkoja, karjalanpiirakoita ja munavoita. Oi että olikin hyvää. Iso kiiton E:lle niistä.
Sitten herkkuina kahvin kanssa meillä oli mansikka-omenakakkua, toinen oli gluteeniton, täytteet muuten samanlaiset. Kaksi voileipäkakkua, toinen oli kinkku-salamikakku ja toinen gluteeniton kreikkalainenkakku. Kakkupuolen olin siis minä järjestänyt. Pikkuleipiä oli jos jonkin moista, kiiton äitini. Hyviä olivat. Minä kuorrutin osan niistä Vivean nimikkokekseiksi ja osan tuteiksi, mutta niitä oli vielä muitakin laatuja. E oli tehnyt vielä kahta limepiirakkaa. Siinä sitä vasta syötävää olikin. :D Tosin itselle jäi suorastaan nälkä juhlien jälkeen, kun ei oikein ollut aikaa syödä. Pikkuisen maistelin jotain, mutta kunnolla söin vasta vieraiden kaikottua. :D

Mansikka-omenakakku

Kinkku-salamikakku

Gluteeniton Kreikkalainenkakku

Kahvipöytä
huomatkaa valkean kakun päällä oleva koriste. Pursotin kaksi "pitsitossua" pikeerimassasta ja niistä tuli ihanat! Olen itse niihin tosi tyytyväinen. :)

Ja pöytä toisesta päästä. :)

Tossut lähempää <3

Mutta tällaiset juhlat meillä oli. Kiitos niistä! Ja nyt on Viveallakin oikea näköisensä nimi. Vivea on toinen nimi mummoltani ja Katriina on muunnos Katrista, joista suvuissamme myös on.
Ihanat juhlat ja ihana tyttäreni. <3


Kyselyitä ja kortteja

Ajattelimme pyytää kummeja tehtäväänsä korteilla ja runon pätkillä ja niihän me sitten teimmekin.
Tällaiset niistä tuli:



Vanhalle ystävälleni S:lle korttiin tuli runoksi:

Kävi mielessä juttu jo aamulla varhain
tässähän olisi ystävä parhain.
Kummiksi sinua pyytäisimme
vähän vain me vaatisimme. >
Vaippaa ei olis pakko vaihtaa,
mutta lapsellisuuksia et sais kaihtaa.
Ja kun muksu teininä luoksesi kurvaa
olisi kiva jos hän yhä saisi tukea ja turvaa.
Nyt olis siis tarjolla iloa ja säpinää,
sinun arkeen ja elämään. 

Joten olisiko sinulla halua ja voimia,
rakkaan vauvamme kummina toimia?

Ja miehen veljelle, jota pyysimme toiseksi kummiksi, tuli korttiin tällainen runonen:

Ei ole enää piilossa meidän oma
mutta vielä siitä tulee komia ja soma.
Tälle pienelle toivotaan me vaan kaikkein parasta,
siks toivomme ettet tehtävää arasta.
Ei haluta me mitään rikkauksia pummia,
nyt etsitään oikeenlaista Kummia!
Vaippoja ei ole pakko vaihtaa,
mutta lapsellisuuksia et saisi kaihtaa.
Lopulta muksu teininä kun luokses kurvaa
olisi hienoa jos sinulta saisi hän tukea ja turvaa.

Siispä olisiko sinulla halua ja voimia,
rakkaan vauvamme kummina toimia?


Moelmmilta saimme myöntävän vatauksen ja niinpä Vivea sai kaksi ihanaa kummia oppaakseen elämän teille. :)

Kutsukorteiksi askartelin sitten tällaiset lärpäkkeet:


J:n ja Vivean kanssa oli hauskaa painella neitosen jalanjälkiä paperille ja koittaa saada niistä vielä kohtuu tasalaatuisia. Hyvät niistä tuli. :) Ja nyt on jokaisella muistona miten pieni jalka voikaan olla alle 2 kk vauvelilla. 
Korttiin tuli sisälle tekstiksi:

Uuden aamun noustessa
kaksi näyttää kolmelta
ja se totta onkin.
Se kolmas on avuton,
pikkuruinen…

Niin käynnistyy normaali katastrofi.
Se sotkee kaiken, uusiin puihin pistää.

Seuraus ja syy on normaali katastrofi,

niin hyvä häly kuuluu sydämistämme.

Oi, se on enne jostain…
– Jarkko Martikainen - Normaali Katastrofi –


Kutsumme Teidät pienen tyttäremme
ristiäisjuhlaan 
lauantaina 19.7.2014
klo 13.00 Soinlahteen
....
....

Eli alkuun kirjoitimme Jarkko Martikaisen laulun sanoja, ne vaan jotenkin tuntui kivalta. Toinen seremoniamestarimme siteerasi vuosisitten häissämme Jarkko Martikaisen "Valssi tanssitaidottomille"-kappaletta, joten silläkin tämä tuntui kivalta. Ja onhan se aika normaali katastrofi kun perheeseen syntyy uusi pieni ja kaikki menee aivan uusiksi. :D Mutta niin, sellainen se kortin tapainen sitten oli.


3kk

Tylleröinen jo 3 kk vanha. Kauhistus!
Sitä vaan miettii minne se aika katoaa.. tai kulkee... tai jotain.
Ei tässä ole itse jaksanut tai pikemminkin kerennyt, paljon mitään tekemään, Vivean perään vain katsellut, mutta en valita. On se tyttö vaan semmoinen pakkaus. :)

Eilen oli neuvola ja pituutta oli nyt n. 61 cm. Tarkkaa mittaa ei saatu, kun neiti päätti juuri silloin vetstä koko hernepalon nenäänsä ja koko kroppa jäykkänä huusi. Raukka... :( Mutta mitta oli sitten "noin"mitta. :D Paino oli noussut 6660 grammaan, eli aika pirullinen neiti siis. ;)
Hyvin kasvaa, paino kauniisti käyrillä ja pituus vähän keskikäyrän päälle nousi.


Hoitaja vielä lopussa kehui Vivean käsiotteita, todella hyvin ja vakaasti otti minun kädestä ihanan kirahvinsa itselleen ja sitä alkoi maistelemaan. Th tokaisi vaan, että yleensä nuin vakaat kädet ja hyvä käsien koordinaatio on vasta 4 kk ikäisellä. Oi, meidän tyttö on taitava käsistään! :)


Yksi mielenkiintoisimmista leluista onkin siis tämä kiva kummilta saatu kirahvi. Sitä jaksaa katella, ihmetellä ja nuoleskella vaikka kuinka. :D Muitakin kivoja on, mutta tuo jotenkin on se mieluisin.

Sitä olisi kohta taas edessä pieni matkustus. Viikonlopuksi ollaan Pielavedelle lähdössä mummolaan tai siis isomummolaan. Katsotaan mitä siellä keksitään. Jospa sitä ainakin uimaan pääsisi, siis itse. Vivea odottakoon järviuintia ens kesään.
Ens viikolla meillä tosin alkaa vauvauinti, joka siis on raksilan uimahallissa. Mukavaa kun on tuommonen harrastus kerran viikossa ainakin jouluun asti. Voidaan sitten halutessa jatkaa sitä ens kevätkin. Pientä kivaa pulikointia koko perheen voimin. 
Viikko sitten lauantaina kävin ostamassa uimavaipan ja maanantai aamuna ilmoittauduin uintiin. Ilmoittautuminen netissä alkoi klo 8.00 ja onneksi olin heti ilmoittautumassa, koska jo 8.03 oli haluamaani ryhmään enää 1 paikka kahdestakymmenestä vapaana ja 8.08 oli kaikki ryhmät täynnä. Aikamoinen kysyntä siis.. o.O Mutta onneksi päästiin mukaan. :D

Kauhiana tekis mieli taas ommella, mutta ei sitä ole oikein päivällä aikaa semmoiseen ja illalla haluaisi itse pitää huokaisutaukoa ja samalla antaa rauhaa myös J:lle joka on töissä ollu koko päivän. Eli ei sitä ylimääräistä aikaa niin mahottomasti ole. Mutta en valita. Ihana tyttö pyörii ympärillä, niin ei ole mitään mitä muuttaisin. Ompelukone kyllä jaksaa odottaa. :)

Mutta jospa sitä taas koittaisi jotain muutakin keksiä, kun neiti on ollut untenmailla jo pari tuntia. Voisi sitä vaikka itsekin mönkiä patjan päälle. Näillä helteillä en sano, että vällyjen alle, mieluummin nukun niiden päällä :D