keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Lahjomista

Joulu on lahjomisen aikaa, vai mitä?
Tontut miettivät tänä vuonna kuumeisesti mikä olisi käytännöllinen ja mukava pieni lahja ja jos niihin kriteereihin voi lisätä vielä turvallisuuden, niin sitten on kaikki kunnossa.
Siskojen ja veljien, isien ja äitien sekä anoppien ja appien päät on nyt verhottu pipoilla, joissa on jokin heitä kuvastava heijastinkuvio.


Anopille ja apelle meni koira ja karhu. Nämä päässä on hyvä lähteä metsälle. Toisaalta nämä ovat vain kaksinkertaista trikoota, että kannattaa ottaa sääolosuhteet huomioon.


Vivean kummisetä sai auton ja oma isäni työkalupipon.


Piti ottaa yksi kuva salamalla, niin näkee miten tuo mustakin heijastaa.


Vivean S-kummitäti sai valkoisesta heijastimesta tehdyn ruusukepipon. Innostuin vähän tuon ruusukkeen sommmittelussa, mutta päässä se minusta näytti kivalta. Miehen veljen vaimolle meni harmaasta heijastinnauhasta tehty ruusuke pipo. Tässä ruusuke on ns. perinteinen.


Vivean isommalle serkkutytölle tontut saivat tehtyä karkkipäivä-tunikan. Koko 98cm.


Napit edessä tuovat kivaa lisää.


Toisen taskun musta taskupussi on ommeltu sisäpuolelle, niin että mustaa näkyy vain vähän, toinen on ommeltu päälle, eli mustaa näkyy enemmän. Tällainen ratkaisu tuli mieleen, kun koitin keksiä lisähauskuutta ompelukseen, kun kuitenkin pohjakankaassa on jo aika paljon elämää.




Pienemmälle serkulle koossa 80 cm söpö kissatunika. Nuihin taskuihin voi piilottaa vaikka karkkeja.




Syksyllä tuli puheeksi mitä kaikkea voi tehdä pilttipurkeista. Itsehän toteutin niistä joulukalenterin, sen läydät täältä. R. tädillänikin oli jotain ideoita ja niinpä hänen lahjansa koostuikin pilttipurkeista. Pieni pussillinen purkkeja ja yksi kohtuu kokoinen paketti siihen päälle. Pyydän tässä anteeksi, mutta en voinut vastustaa kiusausta ja paketoida osaa joululahjaksi. Toivottavasti et pettynyt pakettia avatessasi ja karkit maistuivat ja lohduttivat hiukan. ;) Tähän lisättäköön, ettei ajatus kokonaan ollut minun, E. ideoi sitä myös. :) Toivottavasti purkeille löytyy käyttöä, ainakin muistipelinä. Tässäpä olisi kuvia muistipeliin, niin se on helpompi tehdä. Eli siis lisäystä joululahjaan.
Piltti-muistipelikuvia (linkin kautta löytyy toiset kuvat, mitä alakuvassa on esitelty).



Kun nuita purkkeja on siunaantunut jo aika paljon, siitä huolimatta että itsekin koitan parhaanimukaan soseita tehdä. Tällainen muistipeli olisi itsellänikin tarkoitus väsätä jahka jaksan. Toisaalta eipä sillä niin kiire ole. Jos tuollaiset nappulat laittaisi Vivean eteen tiedän kyllä mistä saisin niitä ottaa pois kissankupin lisäksi. :D

Tällaiset olivat lahjukset tänävuonna, katsotaan mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Ja muistakaa: jouluun on enää vähän päälle 11 kuukautta, joten eiköhän aleta suunnittelemaan jo uusia käsintehtyjä lahjuksia. ;)

tiistai 30. joulukuuta 2014

Joulupukin pajan tuotoksia

Nyt ne uskaltaa jo laittaa näytille. :D


Paja tuotti paketteja tällaisen pinon. Ei tuo niin hirveän suurelta näytä, mutta tällä pajalla oli muutakin tekemistä väliajoilla. ;)


Vivea-tonttu koristi uutamaa korttia jotka matkustivat läheiten sukulaisten postiluukkuihin.


Joihinkin pieniin paketeihin ja muutamaan korttiin oli ehksynyt tällainen heijastin kameekoru.  Jospa se loistaisi kauniisti pimeässä tuoden turvaa.



Muutama kestorättikin löysi tiensä lahjojen sekaan.


"Tiedätkö mikä tässä?
Kaikkien luutujen ässä!
Kaikkeen pyyhkimiseen käytä,
jonka jälkeen sille pesukone näytä.
Pese 60 asteessa
ja rätti on taas mukana arjessa."



Vivea-tontulle pari bodymekkoa. Punainen sydänmekko oli jouluna päällä ja voi että olikin suloinen tonttutyttö! ♥
Lettimekko päätyi pakettiin.



Parit nepit haaroissa ja hyvin pysyi päällä.




Miehen yllätyspaketti: kuudet bokserit.
Nämä matkisbokserit olivat protot jotka mies näki. En uskaltanut tehdä useampia, ennen kun tiesin mitä muutoksia niihin tarvitaan. Takaa pitikin korottaa aika paljon. Protoon tuli siis taakse koroke, mutta muissa korotin suoraan takakappaletta.


Näitä oli mukava tehdä, kun sai hyvin kulutettua pienimpiä tilkkuja. Tosin jotkut leikkelin isommistakin kankaista.


Nämä kahdet minua vähän naurattaa. Oranssi-vihersävytteinen kangas on nimeltään jemma; onko tämä vaatekappale siis munajemma?
Ja kissapöksyissä on mielenkintoinen kohdistus, katsokaa keskietusaumaa: "Montako jalkaa kissalla on?" " 6!"


 Kuvaa vielä takaakin päin. Malli ei suostunut kuvattavaksi nämä päällään, joten nyt pitää tyytyä tyhjiin boksereihin. Ilmoitti kuitenkin olevansa oloinen uusista pöksyistään. :D



Vivean paketeista löytyi myös tällainen matkalaukku tunika/paita. Ompelin sovittelematta ja oletin että olisi ollut vähän pidempi, mutta menee juuri pyllyn alle. Oikeastaan hyvä niin, eipähän ole konttaillessa tiellä. Toisaalta pieni hidastus voisi nykyisellä menolla olla ihan hyvä keksintö. ;)



Taskunsuissa pienenä lisänä pitsit. Itse tykkään. ♥



Hengarissa roikottaminen vääristää aina näin pienissä tuota hartialinjaa, joten pieni räpsäisy myös lattialla.


Samanlainen tunika/paita myös leteistä.


Nyt ilman pitsejä, mutta ei haittaa. :) Itseasiassa taisin unohtaa lisätä tähän pitsit vai mitenhän se olikaan. :D


Tässä muutaman paketin sisältö.
(pitää kiirehtiä pienen Ättättäääää-tytön kintereille ;) )
Jatkuu seuraavassa osassa....

lauantai 20. joulukuuta 2014

Taloja siellä, taloja täällä...

Joitain vanhoja piparitaloja.
Harmittaa vaan kun en ole juuri mistään niistä, varsinkaan parhaista, ottanut kuvia. Aina olen harmitellut jälkikäteen, että taas unohtui. Mutta tässä on muutama.
Kuvat ovat vuosilta 2010, -11 ja -12. Yhdestä talosta on kuva myös viimevuodelta. Plussana pari kuvaa muista piparijutista.

Kirkko. Huomaa "käsialasta" että vielä aloittelen näitä juttuja. Mutta ihan hyvin onnistunut kuitenkin. :)


Sydmelliset huussit. Tämä tuli muistaakseni lahjaksi jollekin pariskunnalle. Nyt en muista kenelle. Muisteken tehneeni meillekin (miehelleni ja minulle) suunnilleen samanlaisen joskus aiemmin.













Entisessä kodissa meinasi tasot loppua, kun joka paikka oli täynnä piparitaloja. :D


 

Musikaalisille kavereille annoin melodiset huussit. Ihastuivat niihin niin, että toinen tilasi työnantajalleen joululahjaksi pienen nuottimökin.



Pieni nuottimökki.



Mökin seinustalla on nuottiviivastolle laitettu "kolme yötä jouluun on"-kappaleen nuotit.


Tällaisen talon vein työkavereilleni tuhottavaksi osastolle, kun itse jäin sairaslomalle raskaana ollessani ja uskoin, etten enää osastolle palaa ennen äitiyslomaa. No niinhän siinä kävi, joten onneksi tein ihanille naisille oman talon. ♥


Pihalla myös muutama sulanut lumiukko. ;)


Muitakin piparijuttuja:

Nämä ovat kyllä kestosuosikki, ainakin minun. :P
Sulaneet lumiukot.

Ja jotain pientä mitä jaksoin tänä vuonna värkätä:

Sydämiä, tähtiä ja pukkeja.
Sulaneita lumiukojakin piti tehdä, mutta lumiukon sisukset hävisivät parempiin suihin ennen kun kerkesin niistä mitään tehdä. ;)