keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Ei pöllömpi vuosi!


Kuvitelkaa, kohta on jo vuosi siitä kun Vivea tuli ilostuttamaan elämäämme!
Siispä pian juhlimme viipottavan Viipukan ensimmäisiä synttäreitä. Tällaiset kutsut tuli askarreltua jo jonkin aikaa sitten.


"365 ilon täyteistä päivää
8760 touhotettua tuntia
525 000 vauhdikasta minuuttia
n. 31 x 106 sekavaa sekuntia"

Kutsut matkasivat isovanhemmille sekä kummeille. Ystävien kanssa varmaan järkkäilemme omat synttärit.

Kukkainen kevättakki


Joku oli tehnyt Ikean Fredrika-kankaasta tyttärelleen takin ja kun viimeinkin pääsimme ystäväni kanssa Ikeassa käymään, niin pakkohan minunkin oli tuota kangasta ostaa. Ja kunkas muuten, siitä tuli äidin kevään kukkaselle aurinkoinen takki. ♥



Takissahan on pakko olla taskut, niihin saa kerättyä vaikka kauniita kiviä.


Vetskarin yläreunaan suojaläppä, niin ei kieli jää väliin.



Huppukin löytyy, tietysti.


Hihansuita, taskuja ja hupunreunaa kiertää pehmeä resori.


Huppu on hiippa -mallinen.


Parvekkeella keväiset kuvaukset. Hameenhelma vain pilkistää takinhelman alta.
Ihana tyttö ja taki! ♥

PS. Ompelujumi selätetty! Jee! :D

Kaavat:
Takki - OB 6/14, malli 21. Happy combo (muokattuna)

Kankaat:
Päällikangas - Fredrika, Ikea
Vuorikangas - Perus puuvilla harmailla pienillä sydämillä by Kankaita.com

Resori - Muistaakseni vihreä resori on Käpyseltä

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Keinumista hevosen kanssa

Noin puolitoista vuotta sitten ostin työkaveriltani keinuhevosen, jolla jo moni oli ratsastanut, mutta vielä olisi monet ratsastukset edessäkin. Polle kaipasi uutta ratsastajaa, tarpeeksi kevyttä ja pieni pyllyistä sellaista. Minulle se ei sopinut, mutta olihan Vivea jo hyvää vauhtia tulossa maailmaan, niin pakkohan pollelle koti oli antaa.

Suunnilleen kuukausi sitten viimeinkin kävin kaivelemassa hevosen varastosta ja illalla suihkuun mennessäni, otin pollen mukaan ja sekin sai kunnon kuurauksen. Pieni kuivaus ja yöksi olkkariin odottamaan ja loppuun kuivumaan.
Aamulla heräsin normaaliin tapaani, kävin Viipukan nostamassa sängystä ja ei muuta kun aamupuuron tekoon. Vivea leikki höpötellen ensin eteisessä legoilla ja kohta tuli hiljaista. "Mitä se tyttö nyt keksi?" Hiljaisuus on aina pahaenteistä, paitsi nukkuessa. :D
Kun kurkistin olohuoneeseen siellä oli haltioitunut tyttö!
Voi sitä ihmetystä ja iloa, mikä Viveasta huokui, kun seisoi hevosta vasten, keinutti sitä vähän ja katseli. Silmät kääntyivät sitten minuun ja mikä HYMY! Kikatukselle ja hytkymiselle (hyppiminen ei kuulu vielä liikekategorioihin) ei meinannut tulla loppua.


Tällainen oli siis vanha heppa. Sanoin oli, koska minä ajattelin antaa pollelle uuden elämän, tai nuorentaa sitä.


Kyllä sillä hyvät vauhdit saa. :)

Ajatus keinuhevosen maalaamisesta ja "tuunaamisesta" oli kytenyt mielessä jo tovin ja nyt siitä piti tehdä totta. Pensselillä maalaamisesta on aikaa, olipa pohjana sitten puu, paperi tai kangas.
Mars K-rautaan maaleja ostamaan siis.

"Vielä ei saa katsoa"

Pienet pintahionnat, pohja maalaus ja pintamaali. Sitten kaikki muu pieni lisä. Osa kuvioista on maalattu Helmi-kalustemaaleilla osa on askartelumaaleja.

Tällainen siitä tuli:



Tyyli pysyyi samana mitä hevosen pään maalauksiin tulee, mutta lisäilin huomattavasti yksityiskohtia.


Jalas. Useimmissa jalasten päissä oli hampaan jälkiä, epäilisin koiraa. :D Mutta ei se haitannut, mikä lähti hiomalla oli hyvä ja mitkä jäivät, eivät haitanneet. Pitäähän pollestä näkyä, että sillä on paljon elettyä elämää jo takana.


Koriste koukeroita vähän siellä ja täällä.



Itse olen tähän kyllä niin tyytyväinen. Ja kuten kaverikin sanoi "tuohan sopii hyvin yhteen maton kanssa". Hitsit! En ollut edes huomannut ennen hänen kommentiaan, että matto on saman värinen. Siitäkös minä sen värimaailman katsoinkin. *nauraa*


Loppuun vielä pientä kuvakollaasia mitä kaikkea olemme tehneet.

10.4.2015
Ulkoilun jälkeen kotiin tulossa.

13.4.2015
Kissan kanssa on kivaa. Vivea osaa olla jo tosi nätisti kisujen kanssa. Varsinkin Anan, kun sitä ei haittaa vaikka välillä käsi vähän liian kovaa liikahtaisikin.

17.4.2015
 Leikkipuistoilemassa ja ensimäiset hiekan syönnit. *nauraa* En vaan kerennyt väliin.



Aamukiipeilyhetki. Liian helppoahan sieltä leikkikalukorista olisikin tonkia mitään, jos maassa seisoisi. Vähän haastetta, hei! ;)

22.3.2015
Tämän ihanan otoksen otti E. viimeksi Iisalmessa käydessä. Aivan loistava. ♥

Nyt nauttimaan, kun pihakin käytiin juuri puhdistamassa talvihiekoitusten jäljiltä. Eikös se ole kevään merkki? :)
Aurinkoista päivää kaikille.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Pääsiäistä ja muta elämää

Aika sen kun lentää. :)
Ompeluket on jääneet nyt vähemmälle ajan puutteen vuoksi, mutta jospa sekin asia korjaantuu. Pääsiäinenkin oli ja meni. Sitä vietettiin perheen sekä miehen vanhempien voimin mökillä. Perinteisiin pääsiäisen pilkkikilpailuihinkin osallistuttiin.


Jarkko ja valtava saalis!


Minä ja julmetun kokoinen ahven!
Mutta ei se mitään, kyllä minä pääsin tällä sintillä kolmanneksi kun isoin kalakin palkittiin.


Vasemmalla yljäällä Jarkon suunnaton saalis ja sen alla minun vonkaleeni sekä kokonainen kala kokoelma, jonka pilkkijänä oli Jarkon isä.
Tällä saaliilla ei kyllä suurinta saalista voitettu. *nauraa*
Ihmettelen vaan, miten voittaja oli nostanut kaloja 1 116 g verran! Siis 1 116g! Minun sintti paino muistaakseni 67g! Itkisin jos ei naurattais. :D


Mitä tulee kun yhdistää lumen, pulkan ja mäen?
No, luminen pulkkamäki tietenkin!
Siellä sitä isi ja tytär otti miehestä mittaa mäessä. Hauskaa tuntu olevan. Ihanat ♥


Isi ja ukki lähtivät pilkille kalastelemaan syöttikaloja, niin minä ja Viipukka ajateltiin mennä myös pienelle kävelylle jäälle ja tarkistamaan saaliiden määrä. Ei ollut paljon kehumista, mutta mitäs siitä. :)



Vaikka ne ompelukset ovatkin jääneet vähiin, niin olen sentään jotain kivaa käsilläni tehnyt.
Tästä päästäänkin viimeisimpään projektiini; keinuhevoseen!
Vuosi sitten, Viveaa vielä odottaessani, sain työkaverilta keinuhevosen. Aivan ihana perinteinen ja hyväkuntoinen. Viipukkakin tuntui olevan samaa mieltä; ensimäisen kerran kun sen näki (n. kk sitten) ilme oli niin haltioitunut ja täynnä riemua. Jos olisi osannut hyppiä ilosta olisi sen tehnyt. Voi sitä riemun kiljahtelua. ♥
Päätin vähän kunnostaa sitä kuitenkin. Tai no kunnostaa on väärä sana, ajattelin maalailla siitä uuden pollen.
Rautakaupassa käytyäni joku pieni tyttö löysi maalit ja pensselin ja oli ihan sen näköinen kuin sanoisi "sinähän et sitten jätä minua pois tästä hauskuudesta. Minä maalaan myös!"


Yrityksen puuteesta ei voi ainakaan Viveaa syyttää. Tahto tehdä jotain noilla maaleilla oli kova, taito vaan aika vähissä. Siitä tulikin sitten useamman illan puhde minulle.
Siitä lisää sitten kun polle on saanut kokonaan uuden ilmeensä ja kuvionsa. :)

ITTE TEIN JA KIERRÄTIN -kirja
Mariko Palomaa
(Pahoittelen huonoa kuvanlaatua: hämärässä kännykällä otettu)
- kuva: Sisko -
Illat vierivät ja päivät vaihtuivat.
Ystäväni kansa jutellessa hän kutsui minut ystävänsä uuden kirjan julkaisutilaisuuteen. Käsityöihmisiä kun olen tottakai se kiinnosti!
Ja mikä parasta, pieni vapaa ilta tiedossa: irtiotto! Vaikka rauhallisissa merkeissä iltaa vietimmekin, eikä alkoholiakaan tullut itsellä nautittua alkumaljaa enempää, niin hauskaa oli.
Kirjakin oli mielenkiintoinen ja kaniisti toteutettu. Harmi, ettei minulla ollut käteistä mukana, muuten olisin itsellenikin se ostanut. Onneksi sen voi ostaa useimmista kirjakaupoista. :)


Kerrankin sain itseänikin laittaa jotenkin. Väriä ja erilaisia vaatteita.

 


Piimähirmu! Pieni ja niin rakas täystuho. ♥


Yksi päivä, kun en kerennyt sillä sekunnilla Viipukan perään makkariin lähteä, kohta jo kuului kolahdus. Seuraava ääni olikin hihitystä ja "läps läps läps". Kurkistus makkariin mitä siellä oli tapahtunut: voiderasia lattialla kyljellään avonaisena (lattialle tippuminen oli sen avannut) ja tyttö iloisena äitiä vastassa. Naama, paita, kädet ja suu täynnä voidetta ja sen mukainen oli myös lattia. Ei se pahalta kuvassa näytä, mutta rasva lattialla ei ole se kaikista suurin toiveeni.
Ei siinä auttanut kuin nauraa ja viedä muksu pesulle sekä paidan vaihdolle. Sadattelu olisi tuskin auttanut mitään. :D
Samaisena päivänä maistettiin ekaa kertaa myös kissan kuivanaksuja...


Ostin uuden rikkalapion ja siihen rikkalastan ja siitä oltiin todella iloisia sekä kiinnostuneita, niin minä kuin tyttö. Kuva tosin näyttää siltä kuin spartalainen soturi olisi hyökkäämässä sapelihammastiikerin kimppuun. :´D Minua se kiinnosti tosin enemmän siivous mielessä, ei niinkään keihäänä tai aseena.
 
300-300-2127725-656-272
Vai mitä mieltä olette, eikö näissä kuvissa ole jotain samaa? ;)
 Näihin kuviin ja tunelmiin. :)
Seuraavalla kerralla on taas luvassa jotain itsetehtyä tai tuunattua.