Lanitunnelmia 17.-19.7

Ja niin sitä vaan taas käytiin laneilemassa Puokkarin Noukkarilla.
Ihanaa olla näillä mukana ja tutustua teihin, ihanat naiset!

Minun "pieni" muuttokuorma. Kyllä itseä alkoi naurattamaan näitä pakatessa, että on tämä aikamoista välineurheilua roudata näitä paikasta A paikkaan B. HUH HUH!
(ja lisää toin vielä seuraavana päivänä... muka unohtuneita juttuja)

Me ensimmäiset paikalle saapujat. Alkupalat käsillä, että ei tarvitse iltaa keskeyttää niinkin valitettavan jutun takia kun syöminen.

Ilta alkamassa. Kuva otettu n. klo 16.15.

...ja tilanne kaksi tuntia myöhemmin. Enää ei ole tyhjää.

Ja toisen huoneen tilanne. Oli meillä kyllä hyvät pöytätilat varsinkin piirtämiselle ja leikkuulle.

Kangasvaihtareita ja myyntiä. Tässä taitaa olla vasta perjantai illan osuus, niitä oli lopulta paaaaaljon enemmän esillä.

Tekemäni kahdet pöksyt.

Koneeni ja leikattujen pinot. Kyllä nuo pinot vähän pieneni.

Hallittu kaaos. ♥

Tässä taisi olla tekeillä housut. Hienot niistä tuli, toivottavasti myös käyttäjä piti.

Vaatteita vaateita...ainakin muksuille.

Rakas taistelijani. Huoltoa vailla ja silti jaksaa puuskuttaa eteenpäin niin ihanasti. ♥

Vaippoja ja ...ja ja... mitäs tässä etualalla tehtiinkään.

Sarilla taisi olla tekeillä farkkulaukku vai oliko tässä tulossa kolmensauman penaali (vai mikä se taas oli?).

Jätski-, piirakka-, munakas-, porkkanatehdas. Syötävän ihania!

Poislähtö muuttakuormani. Hmm... Liisääntyykö kankaat kun ne jättää vieraiden kankaiden kanssa pariksi päiväksi keskenään? Minusta ainakin tuntuu siltä, toisaalta ne silti tuntuu aina loppuvan liian aikaisin (en kylläkään näytä miltä kangasvarastoni näyttää).

Mutta sellaisia tunnelmia meillä. Paljon en kerennyt kuvaamaan, kun oli sitä muutakin tekemistä. Kamera oli vähän toissijainen kone tuolla.
Kiitos ihanasta lanista taas kerran kaikille ihanaisille jotka tekivät tämän mahdolliseksi. Jospa saisimme tästä toistuvan tapahtuman tulevaisuuteen. :)

Uusi liesi perheen pienimmälle

On tullut huomattua, että keittiöt ja niiden tasot on tehty ihan selvästi aikuisia ajatellen. Joka on tietysti monessa suhteessa hyvä juttu. Mutta kun nyt perheessä sattuu olemaan sellainen pieni piipertäjä, joka haluaisi niin mielellään osallistua kaikkeen, myös ruuanlaittoon, niin asialle piti alkaa keksimään ratkaisu.

Aluksi mietin jos jostain löytäisin käytetyn lasten liesitason. Seuraava ajatus olikin: minne sellaisen laittaa? Se vie kuitenkin lattiapinta-alaa ja meidän keittiö ei ole mikään maailman suurin, siitäkin alasta vie sievoisen osan kissojen ruokanurkka.
Mietintäni siirtyi sitten keittiön tuoleihin. Jos olemme vain omalla porukalla kotona, niin meille riittää kaksi normaalia tuolia sekä Vivean tuoli, eli kaksi tuolia jää käyttäjättä. Voisiko tätä jotenkin hyväksikäyttää?
Tottakai!
Vastaus oli keittotaso, jonka saa laitettua tuolinpäälle ja tarvittaessa siitä pois.

Tokmannilta levyä ostamaan ja isältä sahaa, jyrsimiä sekä muita vempaimia lainaamaan. 

Pielaveden mummolasta löytyi hellan nuppeja (on se hyvä että joku säästää tällaisiakin :'D ).
Uuninluukun vetokahvana toimii vanha kaapin ovenripa, jonka hioin ja maalasin.

Levyt sahailin ja liimailin Iisalmessa ollessa ja maalaamisen suoritin kotona.
Vinkki: pyykinkuivausteline on aivan mahtava maalausteline, kunhan sen muistaa suojata paperilla tai muovilla. ;)

Levyn läpi tulee ruuvit, jotka kiinnitin nuppeihin kuumaliimalla.

Uunissa on pohja (tottakai), joka on etulevyssä kiinni saranoilla ja tukena on pari narua kummaltakin puolelta. Kestää siis isommankin kipon painon.

Kokkausta vaille valmis.
Hella pysyy paikoillaan tuolilla, kahden kanttinauhan avulla, jotka kiinnitin päällylevyn takaosaan ruuveilla. Nauhat on helppo solmia joko selkänojan taakse tai istuinlevyn alle.

Päälle olisi tarkoitus ommella vielä pari pussukkaa keittovälineille ynnä muille sellaisille.

Tässä sivukuvaa.

Luukku aukeaa ihan auki. Siihen en mitään stopparia laittanut, ainakaan vielä.

Ja miksikö tein tällaisen, tässä syy:

Kun keittolevyn laittaa tuolille, siinä on ihana leikkiä keittiötä. Hellan saa helposti piiloon, kun tuolin laittaa normaalisti pöydänalle. Ja kun tuolia tarvitsee muuhun käyttöön, hellan saa saranoiden ansiosta kasaan ja pois silmistä, jonnekin pieneen nurkkaan.

Ei nyt ihan priimaa tavaraa, mutta muistaa täytyy, etten ole kauheasti puutöitä tehnyt muutamaan vuoteen. Tästä tuli kuitenkin jotakuinkin sellainen kun halusin ja olen siihen tyytyväinen. Nyt pääsee koko perhe kokkaamaan kerralla. :)

Tarvikkeet:
Mäntylevy - Tokmanni, Iisalmi
Saranat (6 kpl) - Tokmanni Iisalmi
Maalit - Helmi kalustemaalia, K-rauta Välivainio
Hellan nupit, Ovenripa, Pleksi, Sisalnaru, Paperinaru - omista ja muiden varastoista
Lasten keittiövälineet Ikeasta

Ensimmäisen lanin tuotoksia

Viimeinkin uskalsin ilmoittautua ompelulanille. Monesti olen miettinyt viitsisikö/uskaltaisiko sitä lähteä laneilemaan. Ehkä siinä se suurin kynnys on ollut se, että olisin ollut koko viikonlopun pois kotoa. Tälle lanille lähdöstä teki helppoa kun lanipaikalle, puolivälikankaan nuokkarille, on meiltä matkaa kolme ja puolikilometriä. Pääsin helposti kotiin yöksi ja en ollut muutenkaan kaukana kotoa. Kiitos kullalleni tästä vapaasta ompeluviikonlopusta. ☺

Perjantaina menin muuttokuormani kanssa paikalle n. klo 18. Homma alkoi pyörimään jo klo 17, mutta en viitsinyt mennä paikalle heti alkuruuhkaan. Tunti sinne tai tänne, kyllä sitä kerkesin ommella muutenkin. Kyllähän siellä jo ensimmäisenä iltana meni sinne klo 23 asti.
Lauantaina saavuin n. klo 10 ja voi että oli mukavaa! Mahtava porukka ja tunnelma. Ja taas meni illalla 23 asti. Sunnuntaina aikaistin tuloni klo 9. Aiemmin en saanut itseäni liikkeelle, kun olihan sitä kotona aamutoimien rutiini kuitenkin hoidettava. Harmi vain että viikonlopussa loppuivat tunnit kesken. Paikka oli siivottava klo 18 mennessä ja niin se tietysti tehtiinkin.
Onneksi seuraavaan laniin on aikas enää vain puolitoista viikkoa!
Siellä sitten lisää ompeluksia ja jos sitten vaikka keskittyisin itseeni. ☺

Suurimman osan vaatteista olin leikellyt jo valmiiksi, niin siihen ei mennyt aikaa ja se mahdollisti suurenmäärän valmiita ompeluksia.

Kiitos ihanien lanilaisten, opin tekemään kauniin rullapäärmeen saumurillani. Kiitos siitä. ♡

Rullapäärme pääsikon moniin ihaniin See saw-paitoihin, tunikoihin ja mekkoihin. Kerrassaan söpö kaava ja istuu Viipukalle hyvin.

Näitä paitoja tulen tekemään kyllä vastaisuudessa lisää. Nyt näitä on kyllä tarpeeksi tämän vuoden loppuun.

Sitten ihan perus-Pertsa paita. Pääsi heti Vivean suosioon, harmi vaan kun ei pää mennyt hihasta läpi.  :D

Kesällä ei saa unohtaa myöskään mekkoja.

Peplum-paita ja leggingsit.

Lempi See saw-paita. Nämä kankaat vain on niin namit.

Ulos rymyhousut. Samalla kaavalla tein alku keväästä housut ja nyt samat suurempina. Todella hyvä ja kiva malli. Meillä ollut todella käytetty.

Pari puolipitkähihaista raglanpaitaa. Meillä olleet tosi käytettyjä. Hihat ylettyvät kyynärtaipeeseen, eli eivät ole liian pitkät mutta samalla niissä on sopivasti kuitenkin pituutta.

Kissaneppi pienenä yksityiskohtana.

Toiseen pitaan sydän oli hyvä.

"Prinsessa Takkutukka".

Samaisella raglankaavalla tehty puolipitkähihainen mekko/tunika ja pitkähihainen joustocollege tunika.

Näissä tunikoissa pääsivät testiin kiinasta tilaamani uudet nepit. Punaisessa "Takkukukassa" käytin helmineppejä, täysin uusi tuttavuus minulle.

Leggingsejä tuli tehtyä muutamat... 9 kpl. 😀

Trikoinen takki. Ihana pieni lisä kun tarvitsee pitkiähihoja tai lisä lämpöä.

Ja tässä yksi lemppareistani: omalla kaavalla kesähaalari Vivealle.

Voihan tuonne laittaa paidan alle jos on tarvista, mutta näin kesällä se menee oikein hyvin ilmankin.

Ja tämä lökä-haaremimalli on niin söpö. Kasvunvaraakin on. 😊

Vaatteita tuli ommeltua viikonlopun aikana 25 kpl. Hups! 😁

Kyllä näissä vetimissä kehtaa ratsastaa...

... vaikka takaperin.

Ps. Yhden mekon tekaisin itsellenikin. Se vain kaipaa vielä vähän modausta, niin kuvan siitä laitan joskus.


Kankaat:
Tiedot laitan kunhan kerkeän ne etsimään
Kaavat:
Tiedot tulevat kunhan kerkeän ne etsimään