maanantai 16. joulukuuta 2013

Rv 20 (19+6) ...ja saikku jatkuu...

Huoh...
No otsikko kertoo kaiken. Ei siinä taas auttanut muu kuin soittaa aamulla lääkäriaika itselle ja mennä pyytämään saikkua, kun ei tämä kipu selässä/pakarassa/yms hellitä yhtään. Tai siis välillä se on ihan hyvänä, mutta "liika" kävely ei oikein ole herkkua sille. :/ Nyt on taas torstaihin asti sairaslomaa kirjoitettu ja torstaille lääkäri antoi jo suoraan oman työterveyslääkärin ajan klo 10. Tämän viikon aikataulu on siis lääkäripainotteinen: huomenna rakenneultra Terveystalolla klo 11, keskiviikkona työfysioterapeutin aika klo 10 (lääkäri huomasi että sain ajan vasta tammikuunpuoleenväliin, niin antoi tänään suoraan ajan sitten toiselle fysioterapeutille keskiviikolle) ja torstaina työterveyslääkäri klo 10.
Tärmäsin tänään yhteen työkaveriin Mehiläisestä lähtiessäni ja virnistellen siinä sanoin, että tässä alkaa tämänkin puljun tuntemaan kohta liiankin hyvin. ;) Melkeinhän tässä jo ihtesä sairaaksi tuntee, kun niin usein lääkärillä pitää käydä xD Mutta katsotaan nyt miten tässä alkaa hommat sujumaan.
Aamulla lääkäriaikaa varatessa tuli vähän sellainen pompoteltu olo, kun ajattelin että soitan tässä asiassa nyt sinne neuvolaan ja varaan sieltä lääkäriajan, kun tämä asiahan pitäisi periaatteessa hoitaa siellä. Soitan siis sinne ja kohta soittaavat takaisin ja kerron asiani. "Mutta me emme voi varmasti tietää johtuuko nuo kivut raskaudesta vai mistä. Ottakaa yhteyttä omaan terveysasemaan." Siis HÄH! O.o Mikä minulta meni ohi? Neuvolassa on suoraan sanottu, että jos on jotain tällaisia vaivoja jotka luultavimmin/tai kuten tässä varmasti, juhtuvat raskaudesta, niin soita ajanvaraukseen ja varaa aika neuvolalääkärille. Sieltä sitten ohjataan tk:n tai työterveyteen, johon nämä asiat ei sitten periaatteessa kuulu mitenkään. Siis mikä meni ohi? O.o Kertokaa minulle. Tästä puhun kyllä ens kerralla neuvolakäynnillä (kahen viikon päästä).
Tuli tässä tänään mieleen sellainenkin, että minulle on varattu se neuvola aika tosiaan maanantaille 30.12 klo 13.15 (muistaakseni) ja minulla ei oo vielä mitään tietoa oonko töissä sillon Tt:lla vai joko oon siirtyny sinne koululle. Koitin sitä tänään tiedustella työpaikalla käydessäni, mutta kun ei silläkään tiietty. Johan on! Kaksiviikkoa mahdolliseen siirtoon, eikä siitä vielä tiedetä. Saati siitä, mille niistä kouluista minut laitetaan. Niitä on tietääkseni kolme... Ai miten niin aika epätietoista hommaa.
On kiva päästä pois nuista vuorosotkuista tuolta, mutta kun jos tämä siirtokin onnistuisi ilman niitä maankuuluja sotkuja... xD Liikaa pyydetty!
Mutta nyt on tosiaan tiedossa pientä jumppailua, piparinleivontaa ja lahjojen paketointia (kunhan saan sitä paperia hankittua) :D
Soromnoo ja morjens! :D

 Tiitun tassuterveiset <3

Pipareita pipareita :p

No nyt on saatu yksi talo valmiiksi ja toimitettuakin. :)
Ihan hauska sitä ota taas väkertää, kun ei ollut pitkään aikaan tehnyt, mutta en silti olisi jaksanut samaa rumbaa kuin vuosi sitten. Katsotaan sitten taas ensijouluna, josko sitä sitten jaksaa taas enemmän tilauksia ottaa vastaan. Nyt vain yhdelle työkaverille tein ja jos tänään paistaisi toiseen osat ja tekisi siitä sitten joulu/läksiäislahjan(?) osaston tytöille ja pojille. :)
Tuosta Maaritin valkoisesta tonttutalosta ei tullut otettua sitten yhtään kuvaa, mutta pitää tästä seuraavasta sitten ottaa kuva jos toinenkin. Siihen on muutama pieni idea mielessä, mutta jos sitä saisi sen ensin paisteltua (ilman polttamisia), niin sitten voisi olla vaikka huomisen juttu koristella se ja jos vaikka torstaina veisi sen sitten töihin.

Vuoden takaa oleva kuva, mutta jotakuinkin tuollainen siitä tuli pienin muutoksin.
Kohta voisi kietaista essun päälle ja lähteä lisää paistelemaan. :)

torstai 12. joulukuuta 2013

Rv 20 (18+2) Puuuh!

No jooo...
Mitä tässä taas sanos. Käväsin kaks päivää töissä ja huomasin sen mahdottomaksi tämän selän kanssa. :/ Ei keskiviikko aamuna oikein muuta voinut kun varata lääkäri aika, kun ei jalat, tarkemmin sanottuna vasen jalka, pysynyt enää kunnolla alla ja selkä vaan vaivasi. Nyt sentään lääkäri katsoi selkää vähän paremmin ja tutki kunnolla. Kaksi päivää saikkua ja onneksi on viikonloppu vapaana.
Tänään kävin sitten kaupungilla n. kaksi tuntia kiertämässä, kun uudet farkut piti löytää rikkinäisten tilalle. Mutta tuli huomattua, ettei sekään ollut selän mieleen. :/ Jos ei kunnolla kestä kahta tuntia, niin miten sitten kahdeksaa...
Nyt katsotaan, tuleeko tästä pitkä joululoma. Ei minulla mitään sitä vastaan ole, mutta pitäs keksiä jotain ulos vievää harrastusta (johon ei kuole tuolla luistinradalla) tai tänne sisälle mätänee... Toisaalta on minulla näitä käsitöitä ja askarteluja, mutta ne ei kyllä ulos vie. :D Mutta jospa tässä sais näitä kotihommia hoidettua, niitä joita on vaan siirtäny ja siirtäny kuukaudesta toiseen. Pikkuhiljaa ja rauhallisesti niin ehkä tästä jotain hyvääkin koituu :D

J sai muuten hyviä uutisia! Sillä jatkuu työt!!! :)
Soitti alkuviikosta pomolleen ja sano, että työt alkais 23.pvä tätä kuuta. J ajatteli pitää maanantain ja perjantain ylityövapaana, kun sillä on liukumia 16 tunnin edestä. :)
Ihana saada selvyys tähänkin. Niin helpottavaa kuulla, että se pääsee taas työn pariin ja talous on hyvässä jamassa, eikä ihan jokaista penniä tarvitse alkaa venyttämään. Meillä on varaa siis tehdä niitä hankintoja mitä ollaan suunniteltu. Eikä muksun syntymän jälkeen ole pelkoa, että oltaisiin tyhjän päällä. Tottakai aina voi sattua ja tapahtua mitä vaan, mutta nyt on tilanne hyvä. :)

Omat työjutut taas pomppii niin kun aina. Jokin aika sittenhän sain kuulla, että siirryn heti joulunjälkeen jonnekin koululle, enkä oikein ollut otettu siitä asiasta. Mutta kun löysin ne plussat siitä siirrosta; sisäilma, normaalien ihmisten työaika (säännöllinen), ei stressiä työvuoroista, jne. aloin olemaan siirron kannalla. No sitten listoihin tuli muutoksia ja siirto siirtyi ainakin kahdella viikolla. Jotenkin se vain sitten alkoi minua tympimään. Ensin sanotaan sitä ja sitten tätä... Puuh. Mutta nyt on taas tullut muutoksia ja saatan siirtyäkin sinne koululle jo vuodenvaihteessa. Olo on iloinen, mutta samalla surullinen. Siis olen iloinen kun pääsen sinne, mutta kun pitää jättää ihanat työkaverit :( Kuin muuttaisi pois kotoaan. Tuo työyhteisö on ollut kuin perhe monellakin tapaa. :)
Katsotaan nyt miten käy ja miten tässä voi töissä pyöriä ennen joulua. Katsotaan miten selkä kestää ja toivotaan parasta :)

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Rv 19 (18+5) ja selkävaivat

Sitä on sitten mennyt melkein koko viikko sairastellessa. Tai siis jotenkin hullua puhua selkäkivusta sairasteluna. Sairastelu kuulostaa minusta enemmän juurikin kuumeilulta, flunssalta tai muulta semmoselta. Mutta ajattelipa asian miten vaan, olen ollut keskiviikosta asti saikulla. Tiistaina iltavuorossa selkä alkoi kipeytymään kunnolla ja kun kotiin pääsin ja nukkumaan menin, niin särky vain äityi. Yöllä vessassa käynti oli aika taiteilua, varsinkin sieltä pois tulo. Mutta voitto kotiin. Tosin, kun sänkyyn pääsin kropassa alko kauhea vapina. Ei ollu yhtään kylmä, mutta kroppa vapisi kuin horkassa. Yläkropan sain rauhotettua, mutta jaloissa jatku vapina ja tutina n. 30 min. Siinä kohtaa alko vähä pelottamaan mitä tämä mahtaa olla. Siinä puolentunninpäästä siitä kun tutina alkoi, selkä vähän naksahti ja jalkojenkin tutina lakkasi kuin seinään. Olisikohan joku hermo jäänyt puristuksiin tai jotain? Mutta voin sanoa, että siitä tuli aikamoiset pahataavistukset ja pelot ja sinäyönä ei montaa tuntia nukuttu. Aamuksi kipu kuitenkin vähän laantui ja töihin pääsin, mutta lääkäriajan kuitekin varasin. Joten klo 13 menin lääkäriin ja lauantaihin asti sairaslomaa. Justiinsa. Mutta eipä minusta ois rikkinäisellä selällä ollut mitään töitä tekemäänkään.
Oli meillä samalle päivää vielä sitten neuvolakin. Lääkärisreissun jälkeen könysin autolle ja siitä sitten kotiin. Kotona sitten tuli vasta mieleen, että jokaisella neuvolakerralla ne haluaa virtsanäytteen ja eikös minun ollut pakko käydä veskissä ennen lääkäriä? Ei siinä muu auttanut kuin alkaa kauhea tankkaaminen. Mehua ja piimää naamaan vaan. ;)
Neuvolassa päästiin tälläkertaa vähän paremmin tutustumaan meidän omaan neuvolantätiin. Ekalla kerralla meillä oli ollu yks toinen nainen, kun tämä ei sillon ollu paikalla tai jotain semmosta siinä oli. Ja seuraavalla kerralla näin tämän oman hoitajan vain pikaisesti ennen lääkärintarkastusta. Tällä kertaa meillä olikin keskusteltavaa, kun meille oli annettu voimavarakyselyt täytettäviksi. Niistä sitten puhuttiin ja siinä oli yksi miesapuhenkilökin mukana puhumassa sekä opiskelija. Oikein ihana ja mukava tämä meidän oma hoitajamme kyllä oli. Asiansa osaava. :)
Kuunneltiin siinä sydänäänetkin ja masussa oli niin kova vilske menossa, ettei sydänäänistä mienattu saada (jotain) naputusta esiin. Vaikka sen "luotaimen" piti paikoillaan, niin kauhea jytke ja potkiminen vaan kuulu. Kuperkeikkoja kai siellä harjoteltiin. ;)
Kohdun korkeutta (tai mikä se masun mittaaminen taas olikaan) kun ne mittas, niin lukemiksi tuli 16 cm. Kyllä se siitä pikkuhiljaa tuntuu kasvavan :)
Lopulta kun lähdin nousemaan tutkimuspöydältä, niin siinä tilanteessa ei jääny kellekkään epäselväksi, että tällä tytöllä on tosiaan selkä kipeä. Kun sain itseni nostettua pystyyn, niin selän suoraksi saaminen vei pari minuuttia tuoliin ja pöytään nojaillen. Ei vaan selkä tai iskias tai miksi sitä sanoisikaan, antanut ollenkaan periksi. :/ Mutta ylös pääsin ja selkäkipukin tuli selväksi.
Suosittelivat sitten, että kun maha vielä vähän kasvaa, niin hankkisin sen tukivyön, niin ei selkä rasittuisi niin pahasti masunpainosta. Ja tottakai liikuntaa ja jumppaa. Varsinkin äitiysjooga ois hyvä, kun siinä on niitä syvävenytyksiä yms jotka auttaisivat asiaa.
Niistä pitää siis ottaa selvää ja katsoa josko sitä sellaiseen pääsisi :)

lauantai 7. joulukuuta 2013

Terveisiä pikku kaverilta

Siellä sitä kellitään ja vilkutellan. Ultrassa käytiin 28.10 ja silloin oli meno tällaista. Uusi ultra, tällä kertaa rakenneultra, on 17.12 sitten nähdään miten kova vilske sitä sitten on menossa.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Kaikkea uutta ja ihanaa

On muuten aivan ihanaa suunnitella ja toteuttaa ja tietysti hankkia kaikkea uutta (ja miksei vanhaakin) tarpeellista kampetta Mukelolle.
Tuli tuossa jo jokin viikko sitten tilattua peitto ja tyyny, vuodevaatteita muutamat kappaleet, kantoliina ja ihana feece-viltti/kapalo.
Kantoliinaa pääsin kokeilemaan jo Tiitun avulla. Onneksi miellä on niin "vauvamainen" löllyrä kissa, että se ei laita pahakseen, vaikka sen välillä työntäisikin vaikka nyt esimerkiksi kantoliinaan röllöttämään. Siellä se sitten röllötti ja köllötti n. 10 min kunnes kyllästyi ja alkoi "itkemään" ja oikuttelemaan ja piti viimein pois päästää. Samalla lailla tuli testattua facen kirpparilta löydetty sitterikin. Sitteri maahan ja kissa sinne istumaan, vyö kiinni ja ei kun keinuttelemaan. Alussa oli kyllä aika hölmistynyt, mutta ylhäällä kaaressa roikkuvat Nalle Puh -pehmot vei huomion ja niitä piti alkaa käpältämään.
Ihan kuin oikea vauva! ;)
Tuossa kun tuli itsellemmekin hankittua uudet lakanat (kyllä, ne ihanat Pentikin lakanat, joista on Cittarissa se tarjouskamppanja menossa), niin ajattelin, että kun nyt meillä on lakanoita voisin yksistä ihanista, mutta saumoistaan jo kuluneista lakanoista ommella muksulle uudet lakanat. Ne ois jo valmiiksi pehmeät, kun on niin useasti pesty, kauniit ja käyttöikääkin vielä löytyy kun vain jaksaa pari saumaa ommella ja siis tottakai oikean kokoisiksi muokata. Saisi niistä kahdetkin lakanat, tai sitten vaikka yhden pienet ja yhdet peruspussilakanat.
Tässä olisi muutenkin vähän käsitöitä tehtävänä. Esimerkiksi ostin eilen Eurokankaasta puuvilla kankaita ja Vallioniemeltä kävin hakemassa vähän 1 cm paksuista vaahtomuovia ja vanua, niistä olisi nyt sitten tarkoitus alkaa kasaamaan kiva värikäs ja eläimellinen reunapehmuste pinnariin. Siinä sitä riittää taas tekemistä, kun vain jaksaa aloittaa. :)
Mutta nyt itsenäisyyspäivän kunniaksi sauna kutsuu.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! :)

Toiveita ja tilauksia

Nonnih. :)
Äitin kanssa tuossa juttelin taas vaihteeksi pitkän puhelun ja sitten tuli aiheeksi lehdet. Sanoi sitten, että Suuren Käsityön mukana on tullut joku tarjous Vauva-lehdestä ja siihen sais mukaan jonkun hienon lahjan. Päädyttiin sitten tilaamaan lehti meille vuodeksi ja saadaan (äiti sen oikeestaan saa, mutta antaa sitten meille) Brion -turvakaukalo. Vuoden lehdet ja turvakaukalo n. 80 €. Ei paha. :) Ja eipä tartte sitä kaukalo asiaakaan nyt sitten sen enempää miettiä ja murehtia. Pitäs vaan ne vaunut löytää ja mitä vielä...

Mutta kyseessä siis tällainen koppa. :)