keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Epävarmuutta, kaavakkeita ja ... täkki Rv 31 (30+1)

Oon tässä miettiny jo jonkin aikaa, että onko oikein jos ei pelota?

Tai siis... Monet puhuu, että heitä pelottaa tai jännittää synnytys tai sitä seuraavat jutut, mutta onko jotenkin outoa jos ei jännitä ollenkaan?
Mua oikeestaan pelottaa se, ettei mua pelota. xD
Kuulostaa tyhmältä, mutta niin se vaan on.
Eilen illalla nukkumaan mennessä mietin tätä ja näin jo itteni menossa synnärille, tai sairaalaan tai jonnekin (enhän ees tiiä mimmonen paikka se täällä on, saati missä se on... siis Oyssissa, mutta missä siellä...), mutta ei mulla ollu mitään epäilyksiä, ahistuksia, pelkoja tai jännitystiloja ollenkaan. Ainut ahistus tulee pelon puutteesta. o.O
Taidan olla jotenkin outo. Ei ees kipu pelota. Toisaalta oon yleisestiottaen niin paksunahkanen, että "pikku" nipistykset ei paljoa hetkauta, mutta silti. Tässä on nyt kyse vähän toisensuuruisesta jututsta.
Samalla tuossa laskeskelin, että ei tässä oo enää välttämättä montaa viikkoa synnärille juoksuun. Jos se perus La on 37-42 viikoilla, niin ei tässä oo kun 6 viikkoa tuohon 37 viikkoon. O.o Laskettuaikahan on vähän semmoinen suuntaviiva siihen keskitienoolle, että osataan suunnilleen sanoa millon sitä jakautuminen tapahtuu, mutta siis useinhan se on jo mahdollisesti pari viikkoa ennen tai se saattaa siirtyä parilla viikolla pidempään. Jos se menee pitkäksi, niin usein se sitten käynnistetään.
Oikeestaan siinä on semmonen asia, joka mua vähä jänskättää: käynnistys. Haluisin niin luonnollisen synnytyksen kun mahollista (mikä lie ituhippi minussa majaileekaan), mutta jotenkin keinotekoisesti käynnistetty synnytys, josta itsellä on kivulias mielikuva ja että se kestää ja kestää, ei tunnu kovin mukavalta. Jos vaan voisi voivotella kotosalla tarpeeksi pitkään ja sitten kurvata synnärille ja sairaala aika jäis mahdollisimman lyhyeksi, sellainen kuulostais kivalta. Ei mitään ylimääräistä hömpötystä.
Kirjottelinkos minä jo siitä esitietolomakkeesta? Itellä ei oo mitään mielikuvaa siitä, mutta ihan sama. Sain siis viime neuvolasta tehtäväksi täyttää netissä esitietolomakkeen. Muutenhan se oli helppo, mutta kun sinne piti kertoa toiveistaankin. Mistä hiton toiveista? Tai siis juurikin niistä mahdollisimman lääkkeettömistä hoidoista ja rauhotuksista yms. Mutta koitappa kirjoittaa ne selkokielellä lapulle joka annetaan sitten kätilölle ja sen pitäs niistä vielä tajutakin jotain. xD Onneksi ihana ystävämme netti on keksitty. Ei muuta kun googlaamaan mitä sitä muut on kirjottanu. Tuli sitä omalle listalle tuon lääkkeettömyyden lisäksi esim. "isä saa olla paikalla joka toimenpiteessä", tähän kysyin J:n luvan jos se ei kaikissa jostain syystä haluaisi olla, mutta siis hänhän päättää sitten synnärillä enemmän siitä, mutta ainakin minulta on lupa olemassa. Laitoin sinne myös, että jos on mahdollista koittaa rauhoittaa kipuja vedellä (suihku/amme) niin oikein mielellään sen teen. Kerta vesisynnytys ei ole Oulussa mahdollista, niin mikä tahansa muu veteenliittyvä käy, se kun rauhoittaa niin ihanasti. :)
Jotain sen tapaista sinne tuli kirjoitettua ja sainhan minä sen tiedoston lähetettyäkin 1,5 viikkoa sen jälkeen kun sen sain tehtäväkseni. xD J alkoi olla sen suhteen jo aika kärkäs, kun eihän sitä tiiä millon sinne joudun ja lenssukin oli (on) päällä, niin olisi siellä sitten tiedot jos sinne joutuu. Kaikki siis siltäkin saralta kunnossa.
Mutta mitä tällaiselle pelottomalle pelolle, vai miten sen ilmaisisi, voisi tehdä? Vai näilläkö vaan mennään. Ehkä näin on parempi, mutta toisaalta tuntuu, että kun en sitä asiaa jotenkin jännityksellä käy läpi etukäteen, se tilannekin sitten hujahtaa ohi niin etten tiedä sitä olleenkaan. Siis tällä nyt tarkoitan sitä, että jotain muistoja tai muistettavaa olisi kiva olla sitten sen jälkeen. Jos olen niin omissa maailmoissa silloin, niin se on vaan hujaus ja ... niin.
Kuulostaa tyhmältä ja toisaalta en osaa sitä selittää, mutta niin....
Mulla taitaa olla pää vähä sekasin. Laitetaan se duhan syyksi. Onneksi sekin on poistumassa jo kuvioista, siis lenssu. J poloinen sen tosin viikonloppuna sai, mutta ei niin pahasti kuin minä viikko sitten.
Mutta niin... Jään tänne taas miettimään kummallisia pelottomia pelkojani.xD

Asiasta vielä kolmannen kautta viidenteen...
Oon tässä ootellu, että joskus saisin jotain tehtyäkin ja viimein eilen sitten sain ompelukoneen esille ja TADAAA! Päiväpeitto naperonsänkyyn on valmis!
Aluksihan mietin, että teen semmosen tilkkutäkki-eläinpeiton, mutta sitten en vaan jaksanut sitä alkaa tekemään ja vielähän tässä kerkeää vaikka sitten 1 v. lahjaksi semmoinen. Mutta tällainen turkoosi-vihreä siitä sitten tuli. Aluksi mietin Eurokankaassa, onko tuo kuviokangas liianpoikamainen, jos käyttäjä onkin tyttö, mutta kun siihen lisäsi tuota vihreää niin en enää sanoisi sitä poikamaiseksi. Siis onhan se poikamaisempi kuin pinkki/punainen, mutta kun pinkki on kiellettyjen listalla ja punainen ei muutenkaan sopisi huoneen väreihin, niin miksei sitten sini-vihreä. Tuota kuviokangasta oli tarjolla siis pinkki-puna-keltainen ja sitten tämä mikä on kuvassa. Iskin siihen silmäni jo jonkin aikaa sitten ja kun uudelleen sienne kävelin ja kankaita katselin, niin tämä se sitten oli. Kankaita jäi molempia sen verran yli, että niistä teen semmoisen seinäpussukka-systeemin. Ensin ajattelin, että teen sen kokonaan tuosta kuviokankaasta, mutta kyllä sekin kaipaa tuekseen ja rauhoittajakseen tuon yksivärisen vihreän. Kuva pyörii jo mielessä, sekin vaan pitäisi saada täytännöntasolle. Ehkä se on yksi tämän viikon projekteista. ;)


Vaunuilemaan!

Nyt sitä sitten pääsisi vaunuilemaan, mutta vaunuilutettava puuttuu. Hmmm... Tiitua en nyt tähän hommaan viittisi ottaa koekaniiniksi ;) Jätetään se pösilö joskus rauhaan. :D
Mutta niin. Perjantaina vähää ennen Iisalmeen lähtöä mulle tuli Baby Stylestä puhelu, jossa ilmottivat, että vaunut on saapuneet ja samalla kyselivät milloin päästään hakemaan, että saavat kasattua ne siihen mennessä. Eipä meillä nyt niin kiire niille ois ollu ja sanoinkin siihen, että milloin heille vaan sopii, meille sopii periaatteessa millon vaan. Ehotti maanantaita ja alkuviikkoa, niin niin sitten sovittiin. Eilen käytiin sitten kärryt hakemassa kotia. :D

Ja mallihan oli siis Brio Smile :)


Ihana kun tuo ratasosa menee niin helposti pieneksi ja kun sanonn pieneksi, myös tarkoitan sitä. Kuomuosa (siis se istuinosa, mihin tulee se pehmytkantokoppa päälle) on sitten toinen juttu. Kun koko hökötyksen laittaa peräkonttiin, ei sinne paljon muuta mahu. Hmm... Ahasta tulee, ellei sitten auto lähe vaihtoon pikapuoliin. xD Ja minähän en painosta, koitan vaan heitellä ehotuksia ilmoille. :D
Jo ostotilanteessa katottiin, että alakori ois tarpeeksi iso, mutta nyt kun sen näkee ihan kotioloissa niin isohan se on. Jess! Hyvin pitäs kamojen sinne mahtua.
Kaikki tuntuis pelittävän rattaissa hyvin. Tuntuuvat niin ihanan ketteriltäkin, kun paikallaan pyöriivät, pyörivien eturenkaiden ansiosta. Koppa tuntuu hyvältä ja yksinkertaiselta laittaa paikoilleen ja työntöaisastakin saa kunnon otteen ja hyvälle korkeudelle säädettyä.


Tässä kuvaa vähän eri kantista. Tuon pienen lipan tuossa kuomussa saa käännettyä taakse, siis pois tuosta teieltä jos sitä ei tarvitse. Kuomun takaosassa on myös avattava läppä, jonka takana on verkko, jos haluaa vähän valoa/ilmaa kiertämään vaunujen sisälle.


Halutessaan kuomun saa todella alas. Siis todella! Kuten kuva esittää yllä. Tuonne ei paljon päiväpaista, jos niin ei halua. Ainakin on hyvin suojaisa pesä pienokaiselle. :)


Tässä on sitten vaunut noin muuten. Eli ratasosassa on kiinni istuinosa, joka vain kallisetetaan alas ja jalkatuki nostetaan ylös ja sitten napero nostetaan kantokassissa siihen päälle. Tuossa vieressä siis kantokassi. Sen sisuskankaat saa helposti pestyä, niin siitäkään ei ole harmia. :)


Ja mikä tarkeintä näin alussa, myös turvakaukalo istuu rattaisiin kuin nakutettu. :D
Tuossa kun tuota kasasin ja J näki rattaat turvakaukalon kanssa, hänkin ymmärsi yhdistelmän idean. Tuo ratasosa kun menee niin pieneen tilaan autossa, niin se on helppo ottaa mukaan vaikka sitten vaan kauppareissulle. Ottaa ratasosan esille, avaa sen, nostaa muksun kaukalolla kyytiin ja WUUUUUM! Ei muuta kun kaupan käytäviä kurvailemaan. ;) Ainakin näin kuivaharjoiteltuna toimii tosi hyvin. ;)
Nyt on vaunut suojattu pussilla ja kaikki tarkastettu, niin nyt ois aika viedä vaunut varastoon odottamaan käyttäjää. Ei siihen ole montaa viikkoa enää, mutta ei noita täällä sisällä viitti/jaksa katella niin pitkään, toisaalta ei niillä täällä mitään tekis sittenkään, paitti kantokassilla ja kaukalolla. :D

tiistai 25. helmikuuta 2014

Illanistujaiset ja autoilun kallis maailma

Oltiin ystävän kanssa sovittu jo n. kk sitten illanistujaisista Iisalmessa ja viime viikonloppunahan ne sitten järkättiin. Ruokaa oli taas tarpeeksi ja juomaakin olisi löytynyt. Minä nyt olin syystä tai toisesta ;) raittiina, muutamaa skumppa hörppyä lukuunottamatta. S oli muuten hankkinyt kultahippuskumppaa ja se oli aika hyvää, eikä ihan kauheasti hinnalaakaan pilattua. Sitä voisi vaikka joihinkin juhliin hommata alkumaljaksi. :D Tarjolla oli myös erilaista lohikeittoa, todella hyvää; piirakkaa, sekin suli suussa ja granaattiomenasalaattia. Salaatti oli hyvää, mutta minun piti sitä vähän vältellä, tai siis en saanut siitä kaikkea irti, kun omenat sain syöttää J:lle, kun itse olen sille allerginen. Minä tein sitten sinne red velvet -kakun. Tulipa sekin testattua. Vähän erilainen mitä on ennen tehnyt ja kyllä sitä söi + se oli tehty gluteenittomana. Väriaine, jolla pohjaan saadaan tummapunainen väri, pääsi vaan loppumaan puoleen, joten siitä tuli enemmänkin Pink velvet-kakku ;)
Iltaa istuttiin siis lauantaina ja siinä tuli höpistyä niitä näitä sekä pitihän se Suomen pronssiottelu Olymppialaisissa kattoa...ainakin loppu siitä. Aiempiin illanistujaisiin verrattuna, jotka ovat yleensä olleet aika raisuja ja niissä on alkomahooli virraanut, nämä oli vähän vaisummat, mutta kyllä minulla ainakin hauskaa oli ja näkihän siinä ihania ystäviä <3
Samana päivänä (lauantaina) aamusta oltiin E:n (siis äitipuolen) kanssa lähetty kaupungissa käymään, minä menin äiteen luokse ja E lähti kauppareissulle. Siinä sitten huomattiin, että meijän auton moottorinvikavalo oli päällä. Mitä hittoa! Ei mitään tietoa mitä se taas tarkoittaa. J katto asiaa päivällä sitten huoltokirjasta ja siellä oli jotain, että se liittyis turboon tai johonkin semmoseen. Varovastihan sillä sitten ajeltiin, kun ei sen vioista tiietty. Sunnuntaina oli ideana, että J lähtin kotiin bussilla ja minä käyttäisin auton huollossa Iisalmessa, ettei auto vaan tielle jätä. Onneksi iskän yks kaveri on pitkänlinjan Toyota-mies ja hommissa toyota-liikkeessä, niin se sitten vilkas su aamuna autoa ja sano, että "kuhan rauhallisesti ajatte ja ette turboa kauheena käyttele turhilla kiihytyksillä, niin kotia Ouluun pääsette. Maanantaina vaan auto huoltoon ja se on siinä". No, mehän sitten lähettiin autolla yhtämatkaa kotiin ja hyvin auto kesti ilman mitään kummallisuuksia. Mutta turhat ohittelut yms jätettiin muille tienkäyttäjille. :) Parempi vara kun vahinko, kun ei häiriön syy ole täysin tiedossa.
Maanantaina sitten vein auton pikahuoltoon tuohon Juhan autoon, joka on tuossa 500m päässä kotoa, onneksi ei sen kauempana, jos ois auto tarttenu jättää pitemmäksikin aikaa huoltoon. Huoltomiehelle sanoin sitten miten asia on, että merkkivalopalaa. Siinä samalla sitten ilmotin pari muutakin ongelmaa jotka vois tarkistaa: mikä on akun kunto (ikäähän silläkin on jo sen 10 v.); avaimen kaukosäädin ei toimi, vaikka siihen syksyllä vaihettiin patterit; ja hehkusta on tullu vähä laiska.
Istuskelen sitten odottelemaan, luen lehteä ja hörpin kahvia ja jonkin ajan kuluttua huoltomies tulee ja toteaa, että "neljästä hehkutulpasta kolme on sökönä ja valo kerto siitä". Ei siis ihme jos hehku ei oikein toimi! xD Eli kaksi kärpästä yhellä iskulla. Ei onnneksi sen kauheempi juttu. Avaimen se oli kuulemma saanu toimimaan ja akkukin oli hyvässä kunnossa, joskin varaus heikko. Hehkun korjuun jälkeen hintaa tuli huollolle n 250€. Kyllähän sekin tuntui köyhän pussissa, mutta eipähän nyt ainakaan pahempaa tartte pelätä. :D Ei se ois tielle jättäny, vaikka ois kaasutellukin, mutta eipä tuossa mitään kiirettä sunnuntaina kotiin palatessa ollu.
Tulipa siinä samalla, kun auto oli huollossa, kateltua vaihtoautoja, josko sitä sen uuden saisi joskus alleen. Toyota Avensis -09 ja -10 oli semmosia jotka jäi mieleen. Niissä ois aikalailla kaikkea sitä mitä J ja muut on puhunu että pitäs olla. Minähän en kauheena autoista tiiä, mutta ei tuo mies tuntunu heti niitä tyrmäävän, varsinkin jos niissä ois hinnassa vähän sovittelun varaa vaihdon jälkeen. Kuulemma pikkusen liian kalliita vuosimalliin nähden. Hyvin mahollista, mutta jos se ois soviteltavissa. Vois niitä/sitä käydä koeajamassa ainakin, niin sitten vois olla jotain mieltä. :D
Varsinkin kun tänään saatiin vaunut kotiin, niin tilaa alettais kaipaamaan (vaunuista kerron lisää huomenna, kun saan niistä kunnon kuvan).
Että semmoista. On siis tullut istuttua iltaa ja syötyä, mietittittyä auton kohtaloa ja etsittyä jo uuttakin. :D
Jospa se tästä :D

Vielä pieni loppukevennys:
Isänä oleminen ei ole aina niin helppoa!

Repesin tälle täysin kun näin. Kyllä J:ltäkin pääsi naurut tätä katsellessa ;)

Riippukeinuttelua

Hihii!
Lisää hankintoja.
Puolitoista viikkoa sitten (oisko ollu to 13.2) huomasin kun feissarin kirpparille tuli myytniin vauvan riippumatto. Uudenveroinen, siis täysin moitteeton. Uuden hinta on 80€:sta ylöspäin, mutta tämän sain 30€:lla! Äkkiä J:lta kysäsin mitä mieltä hän on asiasta, kun itse olin kyseistä tuotetta miettinyt jo pitkään, mutta uutena en olisi sitä ostanut. Nyt vain sattui niin sopivasti, että kirpparilta sen sain noinkin hyvään hintaan. J:lla ei ollut mitään sitä vastaan, joten äkkiä laitoin viestiä ja kyselyä riippumatonsuhteen ja sovittiin haku seuraavalle päivälle.
Eli ei muuta kun seuraavana päiväivänä keinua runkoineen hakemaan ja raha muuttui keinuksi.
Aivan ihana se on! Niin hyvä kesäksi ja kun teen sille kantopussin, johon se mahtuu kasaanlaitettuna, helppo ottaa mummolaan mukaan yms. JESSS!
Kotiin kun sen sain, niin kasatahan se piti ja testatakin. Meillähän on oma testaajakin ;)
Tiitu siis paikalle ja keinumaan!


Siellä sitä röllötetään. Melkein se tuonne nukahtikin. Tiitu nössötti tuolla varmaan sen puolituntia, vaikka nuo valjaat otin auki heti kuvausten jälkeen. :D


Keinussa on siis tuo puukehikko, jonka saa helposti kasaan ja pieneen tilaan; itse riippumatto, joka on helppo pestä ja pitää muutenkin puhtaana; sekä patja jonkalöpi tulevat nuo "valjaat" niin että muksu pysyy paikoillaan. Riippumaton saa myös kiinni tukijalkoihin, jolloin sen keinumista voi rajoittaa hihnan avulla, ei pääse kippaamaan tai muutakaan sellaista.
Jotenkin tuntuu niin ihanalta hömpötykseltä kesäksi. Muksu voi olla partsilla köllöttämässä hyvällä säällä ja kun ollaan mummolassakin käymässä, ei aina tarvitse olla aina vaunuissa tms nukkumassa. Sitä paitsi tuo on hyväksi koliikki vauvoille. Tottakai toivotaan ettei sellaisia vaivoja tule, mutta aina ei kaikkea tiedä.
Nyt on kuitenkin tällainen olemassa ja siinä on hyvä röllöttää, kuten Tiitu todistaa :D

torstai 13. helmikuuta 2014

Matkailua ja yllätyspaketteja Rv 29 (28+2)

Hui ja hei! :D
Olipa taas päivä tai olihan se tiistaikin.

Tiisataina tuli nouvoloitua (vai miten se sana kauniisti kääntyileekään) ja sitten Raaheuduttua. :D
Eli neuvola oli klo 15 ja siellä kateltiin, että kaikki on kunnossa ja katottiin meille oikee synnytysvalmennusryhmä jne. Eli ensikuun ryhmään päästään. Pari yhteistä aikaa ja sitten J:lle yksi isäaika, minne ei emäntiä huolita. Kertoilin tädille sitten viikonlopun masukipuilusta, joka ei meinannut hellittää sitten millään ja siitä, että vain selin makuultaan sai vähän rauhaa siltä. Sano, että se on niitä supisteluja ja jos semmonen pitkittyy ja on oikeasti kipeä, niin yhteyttä neuvolaan tai virka-ajan ulkopuolella synnärille. Hui! O.o No onneksi ne meni ohi, vaikka päälle paripäivää jatkuvatkin. Mutta en minä niitä mieltäny supisteluiksi. Mutta niin kai sitten. Oppia ikä kaikki. xD Eipä kai siinä. Pidempi kävely saa tällä hetkellä aikaan sitä kankun jomotusta (si-vaivat) ja myös tuota masukipuilua (supistelut), joten ens maanantaista taitaa tosiaan taas tulla mielenkiintoinen kokeilupäivä töissä... Jotenkin jo arvaan, että oon marssimassa työpäivän jälkeen sinne lääkärin vastaanotolle ja sanon, että: lisää saikkua, kiitos. Eipä sille mitään voi, mutta jotenkin vaan tuntuu tyhmältä. Ähhhh... Ihan sama!

Mutta niin. Neuvolan jälkeen sitten ystäväni S tuli hakemaan minua sieltä ja lähettiin posottamaan kohti Raahea. J:lle olin sanonut ennen neuvolaa, että S hakee minut sieltä ja lähetään samantien, mutta siinä oli sitten mennyt jotkin asiat sekaisin keskenään. Kun päästiin Raaheen asti, niin J soitti ihan hädissään ja kyseli missä oon ja miks en vastaa puhelimeen. Olin ihan äimänä ja sanoin, että oon Raahessa ja en autossa ollu kuullu puhelinta suljetusta kassista. Siinä sitten setvittiin asiaa ja J selitti, että oli jo oikeesti ollu hädissään minne se vaimo on kadonnu. Se kun oli neuvolan jälkeen lähteny postiin pyörällä hakemaan pakettia ja oli olettanut, että minä oon sinä aikana kerenny kotia kävellä. Mutta kun oli kotiin päässy, niin kissat vaan vastassa, ei lappua, ei mitään, eikä ees puhelimeen vastaa ja kerran oli puhelin sanonut: numeroon ei saada yhteyttä. Voi raukkaa. :/ Ihan hädissään, ettei mitään ole sattunut. Mutta asia tuli korjattua ja J rauhoiteltua.
Käytiin sitten S.n kanssa kiinalaisesta hakemassa ruuat ja ei muuta kun syömään ja niiden uutta melkein täysin rempattua asuntoa katsastamaan. Ja hienohan siitä oli tullu.
Tuli sitä illalla käytyä rupattelemassa S:n äidinkin kanssa ja kauppareissukin suoritettiin. Ilta menikin sitten jätskiä syödessä ja höpistessä. ;)
Aamulla leivottiin sitten pitsaa ja puoli yheltätoista alkoi matka takaisin kohti Oulua, kun S:llä oli kuitenkin opistopäivä edessä.
Matkalla Ouluun mulle tuli puhelu ja mietin, että kuka ihme sitä soittaa. Fonekta etsi soittajan tiedot ja se oli kuljetusfirmasta. Kummallista??? Mikä paketti sitä nyt muka on tulossa. Äp tuli jo ja niin tekin myös kissanhiekat. Muut mitä oottelen, en usko että ovat vielä pariin viikkoon tulossa, varsinkaan ilman tullin laskua ensin. Hmmm... Vastaan...
"Teille olisi DHL:ltä paketti. Oletteko kotona?"
"Mitä? Nytkö? En. Noin tunnin kuluttua aikaisintaan."
"No voinko tuoda paketin myöhemmin? Vaikka kahden tienoolla?"
"Se passaa."
S jätti minut kaupunkiin ja pääsin vähän Anttilaan soppailemaan. :D
Kotiin suunnistin vähää ennen yhtälähtevällä bussilla. Kuljetusfirmasta soitettiin n. puoli kahelta ja sano, että on n. 10 min päästä täällä. Ovelta kuuluu pimpotus ja avaan. Nimi kirjauslaitteeseen ja paketti on minun.
Mutta siis...Onpa pieni paketti!


Mitä näin pientä oon tilannu? Siis olen tilannu pienempää, mutta niihin ei sitten vastaavasti tarvitse näin isoa pakettia. Hmmm.. Sakset käteen ja avaamaan.

Täytyy sanoa, että hyvin ne on kiinassa saanu ilmat puristettua pihalle tuosta paketista. O.o
Saksia kun paketille näytin, niin suhina vaan alkoi kuulumaan, kun ilmaa sisälleen veti. Mutta tosiaan, paketti siis sisälsi tilaamani vaivapat!
Kiinasta suomeen alle kahdessa viikossa! Ei voi olla totta!
Piti oikein tarkistaa. Tilaus tehty 31.1 perjantaina. Eikä jääny edes tulliin! Voiko tämä olla mahdollista? Ei siis haittaa yhtään, mutta ihmettelen suuresti nopeutta ja tullittomuutta. :D
Siinä ne nyt kuitenkin on. Vaikuttaavat oikein hyviltä. Päällymateriaali tuntuu hyvältä ja on sisäpuolelta kosteudenpitävä, vuorikankaat vaikuttaa mukavilta ja itse imutkin näyttäävät ja tuntuuvat laadukkailta. Ja tästä satsista tuli maksettua siis se n. 65€. Kaikkia muita värejä on neljä, paitsi sinistä ja punaista on kaksi. Jokaisen vaipan sisällä on mikrokuituimu ja tuossa vieressä on 10 kpl  bambuimuja.
Sitten kun käyttäjä kotiutuu (siis you know) niin meillä alkaa kova opettelu pois kertakäyttömaailmasta, siis ainakin vaippojen osalta. Ja niihin ei sitten ratketa muuta kun reissussa ollessa. xD
Mutta tosiaan, tällainen yllätyspaketti tuli.

Samalle päivällä oli vähän muutakin ohjelmaa. Kun J kotiutui töiden jälkeen, niin isännöitsijältä minulle osoitetussa kirjeessä oli valituslappu koskien alakerrannaapuria, meillä alkoi valituskirjeen kirjoittaminen. Hyvinhän siihen saatiin pääpiirteittäin asia ilmaistua ja sitten neljän jälkeen lähdettiin kiertämään muutamia naapureita ja kyselemään, onko heille ollut tästä yhdestä asunnosta häiriötä. Ensimmäinen asunto mihin yritettiin, ei avannut, eivät tainneet olla kotona kun valojakaan ei ollut. Toinen avasi ja siinä juteltiinkin sitten useampi minuutti. Heille ei kyseisistä naapureista ollut mitään haittaa, kun eivät suoraan seinänaapureita olleet (yksi asunto välissä). Mutta ajateltiin kuitenkin heiltä asiasta kysyä ja tiedustella kuinka pitkälle mekastus kuuluu. He olivat kuitenkin olleet tämän kyseessä olevan naapurin kanssa muutamaan kertaan juttusilla ja kehoittivat suoraan heille juttelemaan, eivät ihan niin hirveitä ole (ainakaan aina).
No, kun heiltä lähdettiin, niin siinähän se itse syntipukki seisookin ovensa edessä tupakalla (siis nainen). Otamme asian ystävällisesti puheeksi, sen enempää syyttelemättä, enemmänkin "huolestunut naapuri" -linjalla mentiin ja se tuntuikin olevan oikea naru mistä vetää. Nainen tuntui olevat vähän maistissa kun kaljatölkkikin oli kädessä. Kysyi että mekö heistä oltiin valitettu pariin otteeseen ja myönnettiin se. Itsekin myönsi meluamiset ja varsinkin viimeaikaiset tappelut ja mäiskeet. Maanantai aamustakin sanoi sen verran, että siinä oli toisella ollut jo hengenlähtö lähellä ja nyt he ovat siinä pisteessä, että toinen heistä lähtee lopullisesti (toivottavasti) parin viikon kuluessa. Siinä vielä vähän juteltiin ja ihan ystävällisesti erottiinkin. Nyt toivotaan, että asuminen vähän rauhoittuisi. Nimien ja asian kyseleminen jäi nyt meidän osalta tällä kertaa tähän. Päätettiin, että minä soitan tänään isännöitsijälle ja sanon, että olemme puhuneet alakerran naapureiden kanssa asiasta ja tällaista on nyt kuulunut siltä rintamalta. Mutta jos kuitenkin meidän allekirjoittamana tuodaan valituslappu, niin on kuitenkin mustaa valkoisella tapahtuneesta.
Äsken koitin soittaa sinne, mutta ei vastannut. Pitää siis kohta koittaa uudelleen. Klo 12.10 meillä on Analle uusi lääkäriaika, kun ei tuo peppu nyt tunnu oikein paranevan, niin siinä samalla voisi sitten sen lapunkin viedä sinne TA:lle, kun parin korttelin päässä toisistaan ovat.
Mutta semmoista. Ei käy elämä tylsäksi :D

Ai niin... Tuosta neuvolasta vielä.
Tuli jotenkin kummallinen olo, kun varattiin uutta neuvola aikaa ja kun se oltiin päätetty, niin täti siinä vaan totesi, että "Se ois sitten rv:lla 35". MITÄ! Apua niin pitkällä jo! IIIKS! xD

maanantai 10. helmikuuta 2014

Vauvakirjoja ja satuiluita

Kerran jo vuosia sitten iskin silmäni yhteen ihanaan vauvakirjaan:
Uusi pieni, perheen pienimmän suuret muistelmat (Heli Pukki).


Nyt tuo kirja alkoi taas kummittelemaan mielessä. Jokin sellainen kirja on pakko saada, johon merkitään kaikki tärkeät jutut. Kirjakaupassa kävin katselemassa valikoimaa ja siellä oli jos jonkin moista. Pari niistä hyppäsi hyvänä esille; niissä oli tarpeeksi kysymyksiä ja kiva tyyli ja kuitenkin helppo "lukuisia", jos niin voi sanoa kirjasta joka suurimmaksi osaksi kirjoitetaan itse.
Mutta jotenkin tuo Uusi pieni on kuvitukseltaan ja tyyliltään vaan niin omaa luokkaansa. Hintaa tosin sitten siltä löytyy, kun ei normaalien kirjakauppojen listoille kuulu.
Toinen mikä jäi mieleen, ihan kirjakaupasta, oli Paras tarina minusta -kirja. Saatiin häälahjaksi yheltä ystävältä Hääkirja - Kirja kaikille jotka sanovat tahdon ja tämä Paras tarina minusta on saman tekijän kirja, samaa tyyliä jne. Siinä on paremmin kyseltykin kaikki mahdollinen ja hyvin tilaa vastata. Toisin kun tässä Uusi pieni -kirjassa, siinä nimittäin annetaan mahdollisuutta vapaalle sanalle enemmän. Kumpi sitten on parempi: vapaa sana, ja puolet unohtuu sanomatta vai tiukka tenttaus kaikesta mahdollisesta ensimmäisistä kynnenleikkauksista asti? Hmmm...


Eikö nuita vois yhistää mitenkään? xD
Toisaalta voisihan sitä ostaa ihan tyhjän kirjan ja koristella sen sen näköiseksi kuin itse haluaa (siis ihan kansista asti) ja sitten sinne kirjoitella mitä kaikkea on milloinkin ollut.
Vaikka vähän samanlainen kirja kun mitä askartelin meidän häihin vieraskirjaksi. Sitten sinne sisälle voisi itse piirrellä ja leikellä kaikkia kivoja kuvia ja sinne merkkaisi sitten kaikki tärkeimmät jutut ja voisi sitten sepustellakin mitä mielitekee + valokuvillekin olisi hyvin tilaa. ;)


Tässä siis vieraskirja, jonka tein häihin viimekesäksi. Keskelle laitettiin vielä kuva meistä päivää ennen häitä. :) Itse olen tuosta todella tyytyväinen ja samalla tyylillä voisi sitten tehdä Naperonkin kirjasen. Vai olisiko sittenkin parempi ostaa kokonaan siihen hommaan tarkoitettu kirja. Hmmm...

*nauraa*
Minusta tuntuu, että olen aikamoinen päättäväinen päättämättömyys. Oli sitten kyse laukuista, kirjoista tai muusta mistä voi valita. xD Askartelu on kivaa, mutta oisko sie sittenkin kivepi täytellä kirja jossa on jo valmiiksi kysymykset?
Ärh! Jäänpä sitä vielä miettimään.

Jos sitä kohta koittaisi hilpasta neuvolaan mittauttamaan taas verenpainetta.
Tässä on mennytkin koko viikonloppu sohvanpohjalla maatessa, kun masu ollu sen verran kipeänä, että oon katsonu paremmaksi olla tekemättä mitään mikä sitä voisi pahentaa. Nyt onneksi tänään on jo vähän parempi olo, vaikka en vielä menis sanomaan kivuttomaksi. Onkohan naperolla alkanut kasvupyrähdys, jossa mamin masu ei pysy mukana, kun se lauantain ja sunnuntai aamun kauhea kivistys on muuttunut enemmänkin paineentunteeksi. Mutta, kuten sanoin, tänään ei ole enää niin kipeä olo, niin en jaksa neuvolaankaan soitella asian suhteen, kun huomenna on sitten oikea neuvola aika jo, niin höpistään sitten siellä siitä. Varsinkin kun tohinasta ja muksutusksesta päätellen kaikki on hyvin masussa. :D
Mutta nyt sukat jalkaan ja jokin "hiukan" edustavampi paita päälle, niin lähden pienellä päivälenkille ja selviääpä taas paljonko nuo muutamat (ahhhh niin ihanat) sipsit vaikuttaavat verenpaineeseen. Onneksi oon kuitenkin pystyny kohtuu hyvin niistä pitämään näppini erossa, mitä nyt yksi silloin, toinen tällöin... ;)
Ja sitten kun kotiin pääsee, niin ohraryynipuuro, tai kuten minä sitä nimitän herkkupuuro, menee uuniin ja sitä sitten mussutetaan pari päivää. Namps! :p

lauantai 8. helmikuuta 2014

Pinkeilyä Rv 28 (27+4)

Mikä on kun ei masu toimi?
Mikä on kun ei onnistu?

Au au au! Nyt on kyllä niin pinkeä olo, että ei toisten ole ollut.
On varmaan syönny liikaa ja semmosta mikä ei niin helposti sula, tai ainakaan edistä ruuansulatusta.
EIlen illalla mentiin kavereitten luokse hääkakunmaistajaisiin ja voi, se oli hyvää. Tuli siinä samalla vähä suolastakin naposteltua. Siinä sitten istuttiin iltaa ja pelattiin uutta peliä Qin, oli muuten kiva ja yksinkertainen peli. Mutta asiaan, ei se pitkä istuskelukaan oikein ollu paras idea. Kotiin kun lähettiin niin masu kipeyty ja sitten se olikin aikamoista vääntelyä koko yön ja on vieläkin. Nälkä on ja aamukaurapuuron sainkin syötyä, mutta kun ei masu muuten toimi, niin olo ei kyllä helpota ollenkaan. :( Tämmönen on ihan pyllystä!

J lähti kouluttamaan pelastuslentokurssilaisia gepsin suheen ja nyt sitten möllötän kotosalla kissojen kanssa. EIlen tuli laitettua koti kuntoon: imuroitua, keittiö kuntoon, pyykättyä jne, niin mitähän sitä tänään keksisi. Voisi tosin vaikka aloittaa tiskikoneen tyhjennyksestä ja latailis sitä taas uutta satsia varten. Ja jos vaikka jaksais, alkais ompelemaan pinnarin reunapehmustetta. Sain muuten alkuviikosta tehtyä reunapehmusteen sisätyynyt kuntoon. Siis olin ostanut 10mm vaahtomuovilevyä 3kpl 25cm*140cm palaset ja 10mm vanua niitten ympärille. Yhden nuista palasista vetäsin kahtia, siis että siitä tuli 70cm pitkä. Kääräsin kaikkien ympärille vanut ja ompelin niille lakanapuuvillasta tiiviit pussit. Nyt vaan pitäs se pehmusteen päälly pussi suunnitella loppuun ja ommella. Eli homma on jo "puolessavälissä". :D Vaikeintahan tässä on se aloittaminen. Ja toisaalta tarviisin niitä kiinnitysnauhoja varten sen sängyn, että ne tulee oikeisiin kohtiin ja kun niistä oon muutenkin meinannu vähä erilaisempaa hommelia, kun mitä ne normaalit naruviritykset on. Mutta voisin sen kiinnnitysjutun jättää ihan hyvin viimeiseksi, jos vaan saisi ne "pussit" valmiiksi, niin se ois aika hyvä se.

Tässä on aamu mennyt hyvin koneella istuskellessa, kun ei oikein ole olo antanut muuhun periksi. Mutta on tässä tullu kateltua vähä mitä netin ihmeellinen maailma tarjoaisi.

Hoitolaukku jonkinmoinen pitäisi hommata. Tästä oon puhunu aiemminkin, mutta kun se vaan pitäisi hommata. Oonkohan minä jotenkin nirso niiden suhteen, kun mikään täällä Oulussa kaupoissa eteen sattuva ei oikein kelpaa. Tai jos kelpaa, hinta on pilvissä. En ole valmis siitä maksamaan kuitenkaan ihan maita ja taivaita. Nyt oon kuitenkin taas siirtyny tuonne Aliexpress.cominn puoleen. Siellä ois vaikka mitä, mutta niissäkin oon aika nirso.
Kassi nro1 - hinta n. 18,5 €


Kassi 2 - hinta n. 16,5 €

Kassi 3 - hinta n. 30 €

Kassi 4 - hinta n. 36,5 €
Kaikki olisi tialvia ja ihan kivoja, mutta nääh. En tiedä...
Nuista kaikki muut paitsi nro2 on suunniteltu hoitolaukuisksi.
Nro1 olisi kivan värikäs ja "hassu", siis kuvioltaan, mutta muuten pelkistetty ja sinne mahtuis kaikkea + siinä on olkahihna.
Nro2 olisi kohtuu iso, ei ihan samaa luokkaa kun muut, mutta luultavasti riittvä. Siinä olisi olkahihna ja se olisi tyylikäs mihin tahansa käyttöön.
Nro3 olisi iso ja kätevä ihan pitemmilläkin reissuilla yms. Laukun saa olalle ja sinne mahtuu sitä sun tätä. Mutta ainut on tuo kuosi. Miksi se on tähtien peitossa? Eikö sitä voisi olla muulla kuviolla. VÄrejäkin on tuo tuskea, punainen ja muuten samanlainen kun tuo ruskea, mutta tähdet ovat turkooseja. Minä varmaan lakkaisin itselleni tuon punaisen, vai pitäisikö sittenkin olla tuo perus ruskea...
Nro4 on vähän eilaisempi kuin mihin olen tottunut, mutta kokoa löytyy ja tilaa pitäisi kuvien mukaan olla aika hyvin. Olkahihna on ja muutamia erivärejäkin löytyy, tosin kaikki luonnonläheisiä; tästä ei siis saa räväkkää vaikka haluaisi.
Mitään "perus" hoitolaukkua, josssa on jotain nallenkuvia yms, en halua. Jotain eleganttia, joka sopii kaiken kanssa, mutta väriäkin saisi olla. Desiqualin laukkuja olen katellut myös. Niissä ei ainakaan ole väreistä puutetta. Suomessa niillä laukuilla on hintaa vaikka kuinka (70-100€ keskimäärin), mutta tuolta tilattuna voisi saada n. 20€ kpl.

Kassi 5


Kassu 6

Kassi 7

Näissä Desiqualeissa ois sentään väriä. :D
Tuo vihreä ois ihan kiva, kun siinä nousee tuo "läppä", siis se on osa sitä kassia ja kassin tilavuus jatkuisi siihen vielä. Kaupassa olen muutamaan otteeseen hipelöinyt sitä, tai vastaavan mallista, mutta hintaa on suomessa liikaa. Tuon hinta on n. 32 €.
Tuo turkoosin sininen Nro 6, siinä olisi kokoa ja väriä, mutta mallista en ole niinkään varma. Hontaa sillä on n. 34 €.
Viimeisintä, Nro7, on monessa erivärissä, mutta nekin vaihtelevat; välillä saa välillä ei ja niissäkin saattaa olla aika mielenkiintoisia yhdistelmiä. Koko on vähän edellistä pienempi, mutta ehkä siihen mahtuisi. Hintaa löytyy n. 32€.

Tässä sitä vaanvatvotaan ja mietitään. Valinnan vaikeus. xD
Liikaa, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. ;)

Jospä jätän taas hetkeksi asiat hautumaan ja lähden käymään kaupassa, jotain tänne kotiin kun kuitenkin tarvitsee, niin varastoja täyttämään.
Ja jos pieni kävelylenkki, vaikkei se pitkä ole ja masu ei nyt tänään oikein mistään tunnu tykkäävän, tekisi vain hyvää niin mielelle kuin ruuniillekin. :)
Mara matkaan siis! Housut jalkaan ja takki päälle! :D

perjantai 7. helmikuuta 2014

Vaatteita vähän ja vähän enemmänkin

Ostinpa tuossa kerran feissarin lastentarvikekirppikseltä käsikäyttöisen rintapumpun. Myyjä sanoi, että hänen miehensä on kaupungissa liikkeellä, niin voi laittaa hänet tuomaan sen tänne muutaman euron korvausta vastaan. No, en laittanut sitä pahakseni, kun meiltä heille olisi ollut matkaa kuitenkin n. 30 km yhteen suuntaan. Toisaalta niillä pakkasilla olisi saanut auton akkua hyvin ladattua sillä matkalla. Mutta kuitenkin. Hän laittoi minulle viestiä vielä ennen kun mies lähti kaupungin suuntaan, että hänellä olisi tyttöjen vaatepaketti käytettyjä vaatteita, saan sen vaikka eurolla. J:ltä kysäisin ja sanoin sitten, että laittaa vaan mukaan. Tulipahan siinä katsottua mitä kaikkea sitä siinä on ja laittaa loput kiertoon mitä ei tarvitse/hyväksy.
No... Mies tuli sitten ovikelloa soittelemaan tällaisten pussien kanssa:
Ensimmäinen ajatus mikä iski päähän oli: Pinkkiä! APUA!
Toisaalta mitäpä sitä voi muuta odottaa, kun on kyse Tyttöjen vaatepaketista. Mutta oletin, että siellä voisi olla jotain muutakin väriä.
Tässä koko kasa sängylle kaadettuna.
Ja Huh Huh! Oli siellä onneksi muutakin kuin pinkkiä! Luojan kiitos!

Tässä jo lajiteltuina rompetta. Vasempaanreunaan lastatut on "hyväksyttyjä" ja oikeassareunassa olevat (pääosin vaaleanpunaiset) olivat vielä mietinnän alla.
Loppuje lopuksi nämä jäivät ja vaaleanpunaiset tai siihen vivähtavat ja huonokuntoiset saivat lähteä kierrätykseen etsimään uutta kotiaan toisaalta. Mukana oli myös pehmeä perhoskirja, tuttipullo (tuttiosa menee kylläkin vaihtoon), vanttuut, ruokalappu, paritoppapukua (katsotaan tarvitaanko mitenkä niitä, kun ÄP:ssäkin tuli yksi mukana) ja tietty se rintapumppu + sitä ja tätä vaatetta.
Vois sitä luulla, että meidän pitäs näillä hankinnoilla päästä muksun kanssa alkuun. Kun tuolla kaapissa on jo muutenkin kaikenmoista. Onneksi koko haarukka vaatteissa on 50-80cm, niin kaikkia ei tartte koittaa ekan kk aikana käyttää xD

torstai 6. helmikuuta 2014

Ihanaa ruokaa!

Ihan kun ei muutenkin huomaisi, että ruoka maistuu. Mutta ajattelin laittaa tännekin ihanan keiton jota eilen koitin ja aivan ihanaa oli.

Tomaattinen poro-pastakeitto
250 g poromkäristyslihaa (ite kyllä laitoin suosiolla suoraan n.400g)
0,5 dl kuivattuja suppilovahveroita (oi namsk!)
1 keltasipuli
öljyä (itse käytin paistamiseen kunnon voita)
1 l vettä
1 dl orzo-jyväpastaa tai kukkamakaronia (meillä meni pataan kuitupitoista sydänpastaa)
1 prk (n.400g) tomaattimurskaa (pataan päätyi yrttistä tom.murskaa)
2-3 rkl vasikanlihafondia (myös riistafondi passasi oikein hyvin)
100 g savuporotuorejuustoa (taisi sitä mennä n. 150g)
Mustapippuria ja chiliä (jauheena tai minä ainakin laitoin puolikkaan tuoreen chilin)

Laita suppilovahverot veteen likoamaan n. tuntie ennen ruuan valmistusta.
Ruskista jäinen käristysliha öljyssä (voissa) rapeaksi. Kuullota sipuli silppu pannulla. Kippaa paistetut lihat ja sipuli kattilaan.
Puristele pehmenneet suppilovahverot kuiviksi ja paista niitä pannulla 3-4 min. Lisää sienet kattilaan. Lisää myös vesi, tomaattimurska, pasta ja liemifondi. Mausta pippurilla ja chilillä. Keitä hiljalleen kunnes pasta on kypsää, eli noin 15 min.
Lisää lopuksi tuorejuusto ja kuumenna sekoittaen, kunnes juusto on kokonaan sulanut tasaisesti keittoon. Halutessasi keittoon voi lisätä vielä lorauksen ruokakermaa.
Lisukkeeksi suosittelen kunnon ruisleipää.
Oi että tuleekin hyvää!:P

Keiton päälle laitoin vielä lusikallisen raejuustoa ja avot! Ihanaa siitä tuli.

Ps. Tuo juustolla peitelty systeemi on se ruisleipä xD

Verenpaineita ja munkkeja

Eikös ole ihan sallittua syödä ihanan imelä Berliinin munkki jos on justiisa käyny mittauttamassa verenpaineen ja se on parempaan päin? :D
Maanantaina mitattuna paineita tais olla 134/87. Pikkasen ylä kanttiin molemmat. Lääkäri sano, että hän on enemmän huolissaan kuitenkin alapaineesta, mutta yläpainekin pitäisi saada alemmaksi. No nyt se oli kolmen mittauksen jälkeen 120/83. Oon minä ansainnu sen takia ihan selvästi munkin. :P
Varsinkin kun sain Anankin käytettyä lääkärissä ja tikit poistettu. Pitää vaan vielä pitää Analla törppö päässä, kun näyttää, että perä on vielä mahdollisesti tulehtuassa. Eli sitä ei anneta tapahtua. Ja se munkki on minulle lohdutuksena siitäkin, että Analle jouduin taas tuottamaan kenkutusta kun tötterö meni päähän.

Joten nyt on vuorossa munkkia ja töllöilyä :P

LURPS!

Painaa painaa! Rv 28 (27+2)

Vähä päälle 1/4 jäljellä ja painoa karttuu. Tottakai sitä pitääkin karttua, mutta jotenkin vain hirvittää kun painolukemat lähestyy vääjäämättä niitä hirveitä lukuja ennen laihutuskuuria! xD
Tällä hetkellä aamupainosta mitattuna on painoa tullut 10,6 kg.
Ei se oikeastaan paljoa ole, varsinkin kun joittenkin juttuja kuuntelee päälle 20 kilosta yms. Mutta silti se tuntuu kauhealta ja sitä painoa tulee vielä lisää. Älkää siis todellakaan ottako tätä sillä, että "ei tuo nyt ymmärrä että se on paksuna". Ymmärrän ja tajuan, mutta sitä on vaan laihiksen jälkeen niin hankala saada sisäistettyä näitä valtavia numeroita jotka taas tuijottaa vaa'an näytöstä, kun sen päälle kapuaa. xD
Pitäisköhän minun leikkiä reipasta ja ottaa tänne masukuvatus? :D Edellisestä masukuvasta (jota en täällä edes julkaissut) on jo ainakin 3 kk. Hups! Ei sitä vaan aina jaksa möhötystään kuvailla. Oishan se ihana seurata kuvista millainen se on missäkin kuussa ollut, mutta sen kameran ottaminen käteen tuosta hyllynreunalta on NIIIIIN vaivalloista. xD

Masuttelua sivulta katsottuna. Tuon naaman vois kyllä laittaa parempaankin uskoon xD

Ompas muhkurainen "etuprofiili". Ei kai sille voi mitään. Antaa tursottaa. ;)

Asiasta toiseen...
Eilen käväsin Terveystalolla moikkaamassa työkavereita, niin Issin tyttöjä kuin hoitajiakin. Oli kiva hörpätä siellä kupponen teetä ja katsoa sitä menoa. Työporukan puolesta sinne olisi niin ihana palata, mutta sitä vuorotyötä ja muuta kuraa en kaipaa. ;)

Tänään, n. tunnin kuluttua pitäs Ana saada kiikutettua taas lääkäriin. Ois tikkien poiston aika. Raharauhasten leikkuusta on jo kaksi viikkoa. Ihanaa! On sekin ruljanssi ohi ja Ladyn peppu taas terve, lopullisesti! Aaah! Tosin karvapalloja tuntuu riittävän. Kiitos, Ana, siitäkin ihanasta pötkylästä jonka löysin illalla sängyn vierus matoltani! Murrr!
Mutta joo... Nyt kissa kassiin ja lääkäriä kohti. Jos sitä samalla matkalla kävisi neuvolassa mittaamassa verenpaineetkin, kun kerta sellaista käskivät tekemään. :)

maanantai 3. helmikuuta 2014

Mielenkiintoisia hetkiä Rv 27 (26+6)

Olipa kiva viikonloppu!
Vaikka viikonloppu tulikin aloitettua saikulla, tuli sitä tehtyä vaikka mitä kivaa, tosin selkä määräsi tahdin. Lauantaina äiti tuli Ouluun ja pieni hetkin vietettiin kaupungilla. Mentiin kolmestaan, J, äiti ja minä, Amarilloon syömään. Oli ihana käydä taas pitkästä aikaa syömässä ulkona ja Amarillossakaan kun ei olla taas aikoihin käyty. Kylläpä maistui. :P Illaksi meillä olikin ihan muita suunnitelmia. Mentiin Deep Purplen keikalle. Se oikeastaan olikin äitin perimmäinen syy tulla tänne. Oli jo syksyllä kysynyt meitä seurakseen sinne ja lupasi sen myös tarjota.
Oli kyllä näkemisen arvoinen keikka. Harvoin sitä näkee rokkibändiä, jonka nuorin jäsen on 60v. ;) Kuten laulajan Ian Gillianin paidassa luki: Too late to die young, asenteella siis mentiin. Äijä on siis jotain 70 vuotias. Oli kyllä todellakin hyvä esitys. Tosin vaikka siinä vaan koitti ottaa rauhallisesti ja seisoa sen kauheammin hytkymättä, selkää ajatellen, kyllä siinä jalat väsy ja esityksen loputtua, ennen takkien hakua, oli pakko päästä istumaan. Hyvä mieli jäi esityksestä! :)



Sunnuntaina sitten heitin äiteen bussille, joka suuntasi kohti Iisalmea.
Sunnuntai siinä sitten vierähti sen kummemmitta tekemisittä. Ei vaan jaksanut aloittaa mitään, niin päivä vaan lipui ohi.
Tämä aamu taas alkoi normaalisti töiden merkeissä. Oltiin J:n kanssa päätetty, että koitan pystynkö töihin vai en. Neuvolalääkäriaika kun oli jo torstaina varattu tälle päivää. Aamu meni kohtuu hyvin, mutta paikat alkoivat taas kipeytyä ja sitä sitten jatkui. Työpäivän sain kuitenkin suoritettua ja Iss:n toimiston kautta suuntasin kulkuni Koskelan neuvolaan. Siellä sitten lääkärin pakeille ja paikalla oli sitten myös meidän neuvolatäti ja yksi opiskelija (taas, tähän alkaa jo tottua). Tehtiin sitten ihan kaikki perus tutkimukset ja nyt pitäisi sitten alkaa verenpainetta seuraamaan, sen verran koholla tuntuu oleva. Miten sitä saa alas? Suolainen ruoka siihen ei ainakaan auta. Mutta mitä pitää tehdä sen eteen?
Lääkäri ei meinannut saada sydänääniä millään kuulumaan kun niin kauhea potkiminen oli käynnissä. Tuntui Napero olevan pääalaspäin; onko se sitten "päätila" nimeltään, kun sitä toistenpäin oloa sanotaan perätilaksi.
Meinasi meikällä vaan leukaloksahtaa ja samalla revetä nauruun, kun lääkäri kysyi millon äippäloma alkaa ja kirjoittaako hän suoraa siihen asti saikkua. Herranen aika! Siis saikkua 8 viikkoa! No HUH HUH! Sanoin sille, että mielelläni voisin vielä koittaa onko minusta työntekijäksi ennen äippää, kun on se kuitenkin sellaista mielenterveyshoitoa. Vaikka en kyseisestä työstä yhtään pidäkään, niin on se silti ihan toinen kun koittaa keksiä kotona tai jossain muualla jotain. Omanlaisensa pakote ja samalla näkee muutakin älyllistä elämää, ainakin jonkin verran. Nyt siis saikulla kaksi viikkoa, eli 17.2 pitäisi katsoa pääsenkö takaisin töihin vai en. Sille päivälle on varattu lääkäriaika, jos saikkua jatketaan, niin ei tarvitse erikseen varailla uutta aikaa.
Eli nyt siis pitää keksiä joku kiva päivärytmi ja mitä tekee. Tai siis mistä aloittaa.
Jos sitä koittaisi pitää oman rytmin edelleen aikaisena, eikä päästäisi taas siihen illat kukutaan ja aamut nukutaan -linjalle. Vaan kun J herää tai lähtee töihin niin silloin viimeistään itse nousee aamiaiselle ja sitten keksii jotain. Sitten voisi vaikka vähän joogailla, jos sen avulla vaikka pysyisi kunnossa. Uimaankin jos pääsisi vaikka jokatoinenpäivä, niin se olisi aika hyvä. Tekisi mieli lähteä pyörällä, kun sen se liikerata olisi kaikenlisäksi hyväksi juuri nuille si-vaivoille. Mutta tuntuu, että kaikki on nyt pyöräilyä vastaan. "Siellä on niin liukasta" yms. Niin onkin, mutta jos olen varovainen, enkä pyöräile niin kuin ylensä tuhatta ja sataa. ;) Tulisi vähän kultoliinkuntaakin. Toisaalta jos sinne uimaan menisi autolla, mutta päivällä muuten kävisi kävelyllä. Ainakin neuvolassa pitää kävästä usein, kun käskivät tarkkailla tuota verenpainetta. Meillä kun ei sitä mittaria ole, niin pitänee sitten käydä neuvolassa mittailemassa siinä itsemittauspaikalla. Toisaalta voisi sitä mittaria jostain lainapalvelusta pyytää lainaankin, mutta onko se niin kauheaa käydä tuolla, kun tulisi vähän liikuttuakin siinä sivussa.
Kotona sitten jos aloittaisi hommelit ensin niillä kukkien multienvaihdolla, jota siis en vielä viimeviikolla saanut tehtyä. Sitten olisi hyvä siirtyä ompeluhommiin; eli reunapehmuste ja seuraavaksi päiväpeite.
Suunnitelmia siis on, kunhan niitä vain pääsee toteuttamaan. Nyt pitäisi olla taas aikaakin.
Mutta nyt tuntuu, että kello alkaa taas näyttämään tarpeeksi isoja lukuja, joten voisin syöpästä pikkuisen ja sitten legojen pesulle ja tuutimaan.