Joululahjapajan tuotoksia

Joulu oli ja meni, kuten myös joululahjapaja on jo siivottu... ainakin viimevuoden osalta. Tänä vuonna voisin ajatella aloittavani joululahjailut muutaman kuukauden aiemmin, niin ei tulisi niin kiire. Ainahan sitä voi haaveilla ja ajatella, mutta käytäntö on sitten toinen.
Tässä kuitenkin jotain pientä mitä sain jouluksi aikaiseksi ja Joulupukki hyväksyi ne lahjoitettavaksi saajilleen.

Heijastimia:

Heijastin on aina hyvä ja käytännöllinen jahja. Vai mitä? Ainakin itse näen niitä käytettävän aivan liian vähän. Vai pitäisikö sanoa, en näe, sillä pimeitä hemmoja on vaikea nähdä.

Salamaräpsäisy, niin näkee, että ne oikeastikin loistavat.

 Siispä lahjalistalla oli monta erinäköistä heijastin nauhaa käsivarteen pujotettaviksi.

Huppari miehelle:

Noin vuosi sitten kyselin mieheltä huolisiko hän minun tekemän hupparin.  Kerroin idesta, että vetskari olisi sivulla ja siinä olisi iso huppu ja jotain sitä rataa. Kankaat valittiin yhteistuumin Noshilta ja niiden saavuttua ne tuli pestyä ja homma jäikin siihen, kun en löytänyt aikaa tai intoa kaavoituksen suunnitteluun.
Mutta nyt ennen joulua otin kankaat ja perus t-paitakaavan mukaan Iisalmen reissulle ja siellä sitten syntyi tällainen huppari.

Tästä tuli aika kiva ja tuntui lahjan saajakin tyytyväiseltä.

Mustaa ja ruskeaa (hupun vuori ja etukappaleiden alavara) farkkucollegea sekä ruskeaa nyöriä ja messingin väriset vetskari ja nyörin stopparit.

Vasemman rinnuksen tehostesaumaan upotettu tasku.

Kun hupparin avaa tai pitää auki, ruskea farkkucollege pääsee oikeuksiinsa ja antaa vähän ilmettä, muuten niin tummalle hupparille.

Kylpyviitta tytölle:

Tämä kangas on vain niin Ihana!
Kun tämän ensikerran näin, tätä oli vaan pakko saada. Kyseessä siis Ainolan Hilla herkku.

Täysin omalla kaavalla väkerretty hupullinen kylpyviitta. Tuntuu olevan mieleinen ja minusta nuo väritkin sopivat niin ihanasti Viipukalle.

Pörröponi:

Jotain vähän erilaista piti Viipukalle keksiä ja pörröponi oli juuri sellainen.

Harja ja häntä on puuvillalankaa ja toimivat minusta hyvin tehtävässään.

Tätä leikellessä kyllä muistin, miksi olen vältellyt tekoturkisten leikkkuuta kuin ruttoa. Joka ikinen paikka täynnä karvahöytyviä, vaikka sitä koittaa välttää. *nauraa* Eritoten nenä, silmät ja naama.

Mutta ihana siitä tuli!

Poneja poneja:

Viipukan serkkutytöillekin lähti pari kappaletta poneja pukinpaketissa.

Näistäkin tuli kyllä aivan ihanat.

Kuivauspusseja:

Mikäs olisikaan sen ihanampaa ja käytännöllisempää kuin pussillinen kissanhiekkaa. Kyseessä siis käyttämätön kissan hiekka.
Tein siis tällaisia kolmiopusseja ja niihin sitten lapioimme kissan kristallihiekkaa, joka siis on silicageeliä ja imee hyvin kosteutta. Nämä on tarkoitettu siis autoihin huurunpoistoon. Meillä on tällainen autossa ja tuntuu toimivan, jospa muillakin.

Rusettipipoja:

Äiti ja tytär pääsi samistelemaan!
Tein siis meille molemmille rusettipipot. Itselläni pipo on ihan vain kaksinkertainen trikoo, johon kiinnitin tuon rusettinauhan. Viipukan lakki on paremmin muotoonleikattu (niskasta matalampi ja korvilla läpät) ja kaksinkertaisen trikoon alla on vielä vuorina pörröinen college (tai mitä se taas olikaan), ihanan lämmin jokatapauksessa.
Kankaat Verhoomo Vallioniemeltä, Oulusta.

Näihin olen kyllä mahdottoman tyytyväinen, vaikka näissä kuvissa eivät nyt pääsekään oikeuksiinsa (kännykällä otettuja räpsyjä).
Päällikankaana näissä on Metsolan Diagonaaliraitaa. Vaakaraitaisen valmistajaa en muista. Pörrövuorellinen college on hankittu EKsta.

Tällaisia jouluompeluksia tälläkertaa. Yksi tästä vielä puuttuu, mutta siitä joku toinen kerta, kunhan saan sen kehikon ensin kunnolla pysymään pystyssä. ;)

Lahjomista

Joulu on lahjomisen aikaa, vai mitä?

Tontut miettivät tänä vuonna kuumeisesti mikä olisi käytännöllinen ja mukava pieni lahja ja jos niihin kriteereihin voi lisätä vielä turvallisuuden, niin sitten on kaikki kunnossa.

Siskojen ja veljien, isien ja äitien sekä anoppien ja appien päät on nyt verhottu pipoilla, joissa on jokin heitä kuvastava heijastinkuvio.

Anopille ja apelle meni koira ja karhu. Nämä päässä on hyvä lähteä metsälle. Toisaalta nämä ovat vain kaksinkertaista trikoota, että kannattaa ottaa sääolosuhteet huomioon.

Vivean kummisetä sai auton ja oma isäni työkalupipon.

Piti ottaa yksi kuva salamalla, niin näkee miten tuo mustakin heijastaa.

Vivean S-kummitäti sai valkoisesta heijastimesta tehdyn ruusukepipon. Innostuin vähän tuon ruusukkeen sommmittelussa, mutta päässä se minusta näytti kivalta. Miehen veljen vaimolle meni harmaasta heijastinnauhasta tehty ruusuke pipo. Tässä ruusuke on ns. perinteinen.

Vivean isommalle serkkutytölle tontut saivat tehtyä karkkipäivä-tunikan. Koko 98cm.

Napit edessä tuovat kivaa lisää.

Toisen taskun musta taskupussi on ommeltu sisäpuolelle, niin että mustaa näkyy vain vähän, toinen on ommeltu päälle, eli mustaa näkyy enemmän. Tällainen ratkaisu tuli mieleen, kun koitin keksiä lisähauskuutta ompelukseen, kun kuitenkin pohjakankaassa on jo aika paljon elämää.

Pienemmälle serkulle koossa 80 cm söpö kissatunika. Nuihin taskuihin voi piilottaa vaikka karkkeja.

Syksyllä tuli puheeksi mitä kaikkea voi tehdä pilttipurkeista. Itsehän toteutin niistä joulukalenterin, sen läydät täältä. R. tädillänikin oli jotain ideoita ja niinpä hänen lahjansa koostuikin pilttipurkeista. Pieni pussillinen purkkeja ja yksi kohtuu kokoinen paketti siihen päälle. Pyydän tässä anteeksi, mutta en voinut vastustaa kiusausta ja paketoida osaa joululahjaksi. Toivottavasti et pettynyt pakettia avatessasi ja karkit maistuivat ja lohduttivat hiukan. ;) Tähän lisättäköön, ettei ajatus kokonaan ollut minun, E. ideoi sitä myös. :) Toivottavasti purkeille löytyy käyttöä, ainakin muistipelinä. Tässäpä olisi kuvia muistipeliin, niin se on helpompi tehdä. Eli siis lisäystä joululahjaan.
Piltti-muistipelikuvia (linkin kautta löytyy toiset kuvat, mitä alakuvassa on esitelty).

Kun nuita purkkeja on siunaantunut jo aika paljon, siitä huolimatta että itsekin koitan parhaanimukaan soseita tehdä. Tällainen muistipeli olisi itsellänikin tarkoitus väsätä jahka jaksan. Toisaalta eipä sillä niin kiire ole. Jos tuollaiset nappulat laittaisi Vivean eteen tiedän kyllä mistä saisin niitä ottaa pois kissankupin lisäksi. :D

Tällaiset olivat lahjukset tänävuonna, katsotaan mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Ja muistakaa: jouluun on enää vähän päälle 11 kuukautta, joten eiköhän aleta suunnittelemaan jo uusia käsintehtyjä lahjuksia. ;)

Joulupukin pajan tuotoksia

Nyt ne uskaltaa jo laittaa näytille. :D

Paja tuotti paketteja tällaisen pinon. Ei tuo niin hirveän suurelta näytä, mutta tällä pajalla oli muutakin tekemistä väliajoilla. ;)

Vivea-tonttu koristi uutamaa korttia jotka matkustivat läheiten sukulaisten postiluukkuihin.

Joihinkin pieniin paketeihin ja muutamaan korttiin oli ehksynyt tällainen heijastin kameekoru.  Jospa se loistaisi kauniisti pimeässä tuoden turvaa.

Muutama kestorättikin löysi tiensä lahjojen sekaan.

"Tiedätkö mikä tässä?
Kaikkien luutujen ässä!

Kaikkeen pyyhkimiseen käytä,

jonka jälkeen sille pesukone näytä.

Pese 60 asteessa

ja rätti on taas mukana arjessa."

Vivea-tontulle pari bodymekkoa. Punainen sydänmekko oli jouluna päällä ja voi että olikin suloinen tonttutyttö! ♥
Lettimekko päätyi pakettiin.

Parit nepit haaroissa ja hyvin pysyi päällä.

Miehen yllätyspaketti: kuudet bokserit.
Nämä matkisbokserit olivat protot jotka mies näki. En uskaltanut tehdä useampia, ennen kun tiesin mitä muutoksia niihin tarvitaan. Takaa pitikin korottaa aika paljon. Protoon tuli siis taakse koroke, mutta muissa korotin suoraan takakappaletta.

Näitä oli mukava tehdä, kun sai hyvin kulutettua pienimpiä tilkkuja. Tosin jotkut leikkelin isommistakin kankaista.

Nämä kahdet minua vähän naurattaa. Oranssi-vihersävytteinen kangas on nimeltään jemma; onko tämä vaatekappale siis munajemma?
Ja kissapöksyissä on mielenkintoinen kohdistus, katsokaa keskietusaumaa: "Montako jalkaa kissalla on?" " 6!"

 Kuvaa vielä takaakin päin. Malli ei suostunut kuvattavaksi nämä päällään, joten nyt pitää tyytyä tyhjiin boksereihin. Ilmoitti kuitenkin olevansa oloinen uusista pöksyistään. :D

Vivean paketeista löytyi myös tällainen matkalaukku tunika/paita. Ompelin sovittelematta ja oletin että olisi ollut vähän pidempi, mutta menee juuri pyllyn alle. Oikeastaan hyvä niin, eipähän ole konttaillessa tiellä. Toisaalta pieni hidastus voisi nykyisellä menolla olla ihan hyvä keksintö. ;)

Taskunsuissa pienenä lisänä pitsit. Itse tykkään. ♥

Hengarissa roikottaminen vääristää aina näin pienissä tuota hartialinjaa, joten pieni räpsäisy myös lattialla.

Samanlainen tunika/paita myös leteistä.

Nyt ilman pitsejä, mutta ei haittaa. :) Itseasiassa taisin unohtaa lisätä tähän pitsit vai mitenhän se olikaan. :D

Tässä muutaman paketin sisältö.
(pitää kiirehtiä pienen Ättättäääää-tytön kintereille ;) )
Jatkuu seuraavassa osassa....