Joulu tullut on...

Tänä vuonna meille muutti pari nelijalkaista ystävää: Pekka Poro ja Paula Bambi.

Näitä oli kyllä mukava ommella. Omat haasteensa niissä oli, mutta harjoitus tekee mestarin.

Tämän joulun tönöt:

Pienempi talo matkusti jo ilostuttamaan mummoani sairaalaan.

Pieni talo oli harjoituskappaleeni tuolle pitsikuviolle ja sitten se piti tehdä isompaankin.

Ja tottakai talossa pitää olla kunnolla muurattu piippu!

Makoisaa joulua kaikille!

Taloja siellä, taloja täällä...

Joitain vanhoja piparitaloja.
Harmittaa vaan kun en ole juuri mistään niistä, varsinkaan parhaista, ottanut kuvia. Aina olen harmitellut jälkikäteen, että taas unohtui. Mutta tässä on muutama.
Kuvat ovat vuosilta 2010, -11 ja -12. Yhdestä talosta on kuva myös viimevuodelta. Plussana pari kuvaa muista piparijutista.

Kirkko. Huomaa "käsialasta" että vielä aloittelen näitä juttuja. Mutta ihan hyvin onnistunut kuitenkin. :)

Sydmelliset huussit. Tämä tuli muistaakseni lahjaksi jollekin pariskunnalle. Nyt en muista kenelle. Muisteken tehneeni meillekin (miehelleni ja minulle) suunnilleen samanlaisen joskus aiemmin.

Entisessä kodissa meinasi tasot loppua, kun joka paikka oli täynnä piparitaloja. :D

 

Musikaalisille kavereille annoin melodiset huussit. Ihastuivat niihin niin, että toinen tilasi työnantajalleen joululahjaksi pienen nuottimökin.

Pieni nuottimökki.

Mökin seinustalla on nuottiviivastolle laitettu "kolme yötä jouluun on"-kappaleen nuotit.

Tällaisen talon vein työkavereilleni tuhottavaksi osastolle, kun itse jäin sairaslomalle raskaana ollessani ja uskoin, etten enää osastolle palaa ennen äitiyslomaa. No niinhän siinä kävi, joten onneksi tein ihanille naisille oman talon. ♥

Pihalla myös muutama sulanut lumiukko. ;)

Muitakin piparijuttuja:

Nämä ovat kyllä kestosuosikki, ainakin minun. :P
Sulaneet lumiukot.

Ja jotain pientä mitä jaksoin tänä vuonna värkätä:

Sydämiä, tähtiä ja pukkeja.

Sulaneita lumiukojakin piti tehdä, mutta lumiukon sisukset hävisivät parempiin suihin ennen kun kerkesin niistä mitään tehdä. ;)

Piparin tuoksua

Nuuh nuuh...
Täällä tuoksuu pipari! Nami!

Eilen käytiin päiväkaffella erään kaverin luona ja siellä oli todella sievä piparitalo keittiön pöydällä. Itsellä on ollut suunnitelmissa tehdä piparitalo jo pitkän aikaa. Monena vuonnahan niitä olen tehnyt. Viime vuonna ne taisivat jäädä vaan kahteen kappaleeseen, mutta sitä edellisenä niitä tuli taas tehtyä läjä päin. Siis todella. Plus kaikki muut pipari jutut. Tilaushommina siis tein, En minä niitä kaikkia kymmeniä, peräti satoja taloja syönyt. xD
Tänä jouluna taitaa talot jäädä yhteen kappaleeseen. Miten olen ennen työn ohella jaksanut niin mahdottomasti taloja tehdäkin. Ei sillä, kiva nuita on väsätä.

Mutta asiaan. Kaverini oli jostain lehdestä (muistaakseni) saanut idean piparitalon savupiipusta, joka oli tehty pihlaja- (kettu-) karkeista. Pakkohan sitä oli itsekin kokeilla. Aivan loistava idea siis!

Tällainen siitä tuli:

Unelmieni pitsitalo.
Otin viisi elintarvikeväriä esille joita sitten näytin miehelle. Vivea oli hänen sylissään ja tyttö tarttui ensin vihreään ja J totesikin siihen, että vihreän olisi hänkin katon väriksi valinnut. Vivean ja isänsä päätöksellä talo on tänä vuonna vihreä. Se onkin kaunis väri.
Piippu on siis muurattu "kettu"-karkeista ja tähän vähän "leveämpään" piippuun tämän kokoisessa talossa karkkeja sai uppoamaan kaksi pussillista. Tämä tuli opittua kantapäänkautta. Eilen sain talon melkein valmiiksi, mutta kun "tiilet" loppui kesken, niin tänään tuli vasta loppusilaus. :)

Tuli tässä mielihalu alkaa katselemaan millaisia ne aiempien vuosien työt ovat olleet, joten niistäkin voisin pienen postauksen joulun kunniaksi laittaa, kunhan kuvat löydän jostain kätköistä.

Piparin tuoksua joka kotiin. ♥