tiistai 30. syyskuuta 2014

Ihastus ja vihastus

Eilinen oli taas omanlaisensa päivä.
Onneksi ihan hyvällä, ainakin osaksi.
Aamusta lähdettiin Vivean kanssa kaupunkiin vähän kymmenen jälkeen bussilla. Tarkoitus oli mennä ensimäisenä käymään juuri avatussa R-Collectionin PopUp-myymälässä. Liike on vain tämän viikon auki ja myy kaikenmoisia R-Collectionin kankaita ja ompelutuotteita. Herranen aika mikä ryysis siellä oli! o.O Toisaalta kun tietää miten paljo siihen on ollu kiinnostusta ompeluyhteisöissä, niin en toisaalta ihmettele. Onneksi Vivea nukkui ja uskalsin jättää vaunut oven viereen ulos odottamaan. Vähän väliä kävin tarkastamassa neitosen unitilanteen, mutta onneksi unet oli sikeät. :D
Mukaan lähti kolmea collegekangasta: turkoosia, vihreää ja valkoista, sekä turkoosia resoria. Siellä oli tosiaankin sellainen ryysis, etten jaksanut enempää edes katsella ja kokoajan oli tunne, että kohta tyttö herää ja pakko päästä pois täältä. :D Mutta onneksi sain kankaat.

Poikittain oleva turkoosi on resori ja muut collareita.

Liikkeestä lähdettyäni suuntasin kulkumme Kahvilatoon (Coffee House), kun kuitenkin kohta tyttönen alkaa ruokaa vaatimaan ja ei se kahvi minullekaan pahaa tekeisi. Istuskeltiin siellä tovi ja sitten suuntasimme pankkiin. Pankin jälkeen mieleen tuli ainoastaan Musti&Mirri visiitti, joten ei muuta kun käppäsemään Välivainiolle, matkaa 3 km. M&M:stä ostin mitä listalla oli. Sitten yhtäkkiä mieleen tuli, että olin edellisenä iltana katkaissut vahingossa ompelukoneen viimeisen kaksoisneulan. 
Sehän se oli mikä piti kaupungista myös ostaa!
Mutta en minä enää keskustaan jaksa lähteä. No, niitä on varmasti Linnanmaan Prismassa. Siis sinne Mars! Matkaa tuli siitä lisää 3,5 km. Prismaa lähestyessäni aloin jo manaamaan, miksen aamulla lähtiessä laittanut lenkkareita jalkaan. Niiden sijaan olin laittanut pitkävartiset syyskengät, joita en ollut pitänyt n. puoleen vuoteen ja jalka ei taas ollut niihin kovin tottunut. Nyt yhdessä varpaassa pojottaa kiva rakko... Murr! Mutta.... Prismaan päästyäni kipitin (kivistävine varpaineni) ompelutarvikehyllylle ja NÖYYYY!!! Eihän siellä mitään kaksoisneulaa ollut! Voi MURRR! Muuta en sitten jaksanutkaan enää alkaa etsimään tai miettimään. Kassojen läpi vaan ja kotiin. Matkaa 2,5 km. Siinä tuli siis käppästyä semmoinen pieni 9 km lenkki. Eipä siinä, olenhan minä useinkin kävellyt keskustaan ja takaisin n, 11 km yhteensä. Mutta yleensä silloin minulla on kunnon kävelykengät jalassa. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka reisu kenkutti sen takia, etten löytänyt etsimääni neulaa, niin oli kyllä ihanan ulkoillut ja reipas olo. Tyttö nukkui hyvin koko matkan ja kävely piristi. Pieni pilvi taivaalla on tietysti tuo rakko varpaassa. Mutta jospa sekin korjautuisi. :)

Illalla pääsin jo vähän leikkaamaan yhtä kangasta, mutta muutapa en juuri ehtinytkään tehdä. Jospa sitten tänään pääsisin ompelemaan jotain kivaa itselleni ja tytölle. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti