lauantai 20. joulukuuta 2014

Taloja siellä, taloja täällä...

Joitain vanhoja piparitaloja.
Harmittaa vaan kun en ole juuri mistään niistä, varsinkaan parhaista, ottanut kuvia. Aina olen harmitellut jälkikäteen, että taas unohtui. Mutta tässä on muutama.
Kuvat ovat vuosilta 2010, -11 ja -12. Yhdestä talosta on kuva myös viimevuodelta. Plussana pari kuvaa muista piparijutista.

Kirkko. Huomaa "käsialasta" että vielä aloittelen näitä juttuja. Mutta ihan hyvin onnistunut kuitenkin. :)


Sydmelliset huussit. Tämä tuli muistaakseni lahjaksi jollekin pariskunnalle. Nyt en muista kenelle. Muisteken tehneeni meillekin (miehelleni ja minulle) suunnilleen samanlaisen joskus aiemmin.













Entisessä kodissa meinasi tasot loppua, kun joka paikka oli täynnä piparitaloja. :D


 

Musikaalisille kavereille annoin melodiset huussit. Ihastuivat niihin niin, että toinen tilasi työnantajalleen joululahjaksi pienen nuottimökin.



Pieni nuottimökki.



Mökin seinustalla on nuottiviivastolle laitettu "kolme yötä jouluun on"-kappaleen nuotit.


Tällaisen talon vein työkavereilleni tuhottavaksi osastolle, kun itse jäin sairaslomalle raskaana ollessani ja uskoin, etten enää osastolle palaa ennen äitiyslomaa. No niinhän siinä kävi, joten onneksi tein ihanille naisille oman talon. ♥


Pihalla myös muutama sulanut lumiukko. ;)


Muitakin piparijuttuja:

Nämä ovat kyllä kestosuosikki, ainakin minun. :P
Sulaneet lumiukot.

Ja jotain pientä mitä jaksoin tänä vuonna värkätä:

Sydämiä, tähtiä ja pukkeja.
Sulaneita lumiukojakin piti tehdä, mutta lumiukon sisukset hävisivät parempiin suihin ennen kun kerkesin niistä mitään tehdä. ;)


Piparin tuoksua

Nuuh nuuh...
Täällä tuoksuu pipari! Nami!

Eilen käytiin päiväkaffella erään kaverin luona ja siellä oli todella sievä piparitalo keittiön pöydällä. Itsellä on ollut suunnitelmissa tehdä piparitalo jo pitkän aikaa. Monena vuonnahan niitä olen tehnyt. Viime vuonna ne taisivat jäädä vaan kahteen kappaleeseen, mutta sitä edellisenä niitä tuli taas tehtyä läjä päin. Siis todella. Plus kaikki muut pipari jutut. Tilaushommina siis tein, En minä niitä kaikkia kymmeniä, peräti satoja taloja syönyt. xD
Tänä jouluna taitaa talot jäädä yhteen kappaleeseen. Miten olen ennen työn ohella jaksanut niin mahdottomasti taloja tehdäkin. Ei sillä, kiva nuita on väsätä.

Mutta asiaan. Kaverini oli jostain lehdestä (muistaakseni) saanut idean piparitalon savupiipusta, joka oli tehty pihlaja- (kettu-) karkeista. Pakkohan sitä oli itsekin kokeilla. Aivan loistava idea siis!

Tällainen siitä tuli:








Unelmieni pitsitalo.
Otin viisi elintarvikeväriä esille joita sitten näytin miehelle. Vivea oli hänen sylissään ja tyttö tarttui ensin vihreään ja J totesikin siihen, että vihreän olisi hänkin katon väriksi valinnut. Vivean ja isänsä päätöksellä talo on tänä vuonna vihreä. Se onkin kaunis väri.
Piippu on siis muurattu "kettu"-karkeista ja tähän vähän "leveämpään" piippuun tämän kokoisessa talossa karkkeja sai uppoamaan kaksi pussillista. Tämä tuli opittua kantapäänkautta. Eilen sain talon melkein valmiiksi, mutta kun "tiilet" loppui kesken, niin tänään tuli vasta loppusilaus. :)

Tuli tässä mielihalu alkaa katselemaan millaisia ne aiempien vuosien työt ovat olleet, joten niistäkin voisin pienen postauksen joulun kunniaksi laittaa, kunhan kuvat löydän jostain kätköistä.

Piparin tuoksua joka kotiin. ♥

Isoin askelin eteenpäin...kuvainnollisesti...

Ehkä se joulu sieltä taas tulee. :)
Mihin se aika oikeastikin menee?
Äskenhän jouluun oli aikaa vielä vaikka kuinka.

Ainiin... Onko siitä ollutkaa juttua aiemmin, että Vivea oppi ryömimään sunnuntaina, kolme viikkoa sitten (30.11). Konttaamisen opetteli viikon perästä, kun huomasi että ryömien on kokoajan jarrut päällä (masu lattiassa). Konttailtu on siis jo kaksi viikkoa.
Minun sylin kautta Vivea päätti kerran punnertaa itsensä sohvaa vasten melkein seisomaan. O.o Apua! Kohta sitä jo kävelee!
Tänään J huuteli minulle keittiöön, että pitäisi tulla jotain katsomaan. Näin jotain mitä en odottanut näkeväni:


Vivea oli itse noussut polvilleen lelukoria vasten!


O'ou! Kohta sitä jos noustaan seisomaan! Äääk! :D

Tuli tilattua pieni joululahja jo etukäteen. Turvaistuin. Se oli hyvässä alessa ja tottakai se silloin pitää ostaa. :D Tilattiin torstaina ja tänään tuli ilmoitus, että voi hakea postista. Vivea ihastui siihen laatikkoon.


Ja J:n sanoin: nyt meillä on turvallinen "leikkikehäkin". ;)


Oi että oli ihana katsella, kun isillä ja tyttärellä oli illalla hauskaa. ♥ Kyllä sitä vaan on niin hellyyttävä katsella kun nauru raikaa ja temmellys käy. ♥


Molemmat ihan innoissaan. ♥


Se tunne. ♥

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Pikku apurille myös...

Viveakin sai joulumekon pitsihelmalla.


Bodyn kaavaa lähdin muokkailemaan ja siitähän tuli sitten mekkobody. Eli helman alta löytyy valkoinen bodyn alaosa. Olen tähän kyllä oikein tyytyväinen.


Jouluna pikku tonttutyttö saa olla oikein sydämellinen ja punainen tonttutyttö.


Sydämiä rakkaalle tyttärelle. ♥

 Pitihän sitä pienelle tehdä omanlainen tonttuilupantakin.


Punainen panta ja siihen valkoinen ruusuke.
Tonttulakinhan tein jo jonkin aikaa sitten, mutta halusin tehdä jotain muutakin ja tästä ruusuke jutusta innostuneena päädyin tällaiseen.


Vivea meinaa vaan olla jo niin vilkas, että eihän häntä saa pysähtymään ja näin ollen tarkkojen kuvien saanti hämärässä valaistuksessa on erittäin hankalaa. :D


Tässä yksi ei-niin-tärähtänyt kuva. :D

Oma jouluni jo ennakkoon

Eipä ole tullut kauheasti kirjoiteltua pariin viikkoon. Paljon on kyllä tullut tehtyä, mutta kun olen toiminut Joulupukin apulaisena, niin kaikkea ei voi vielä paljastaa viikkoon. ;)
Jotain sentään voi.


Ihana ruskamekko ei pettänyt taaskaan. Nyt muutoksena alkuperäiseen kaavaan vain mekon/tunikan pituus. Kutsuisin tätä ehkä ennemmin nyt tunikaksi, kun pituutta on vähän vaähemmän kuin alkuperäisessä.



Taskutkin löytyvät, niin saa jemmattua kaikkea niihin. Muutamissa tekemissäni ei ole taskuja ja niiden olemassa olo on kyllä nyt todettu välttämättömäksi. Jatkossa tasskut ovat siis itsestäänselvyys.


Kaulukseen lisäsin vielä pitsiä ja siitä tuli oikein kiva lisä, ilman sitä tuo olisi ollut vain punainen tunika valkoisilla sydämillä.


Huomatkaa vielä kauluksen kuvion kohdistukset. Itse huomasin ne vasta viimeisessä sovituksessa. :'D Jos olisin yrittänyt kohdistaa kuvioita paremmin, en olisi siinä onnistunut näin hyvin!


Omalla kaavalla vähän ruskaa matkien lettitunika. Kaulus on suora ja siitä tuli ihan kiva. Muutamia juttuja tekisin seuraavan kerran toisin, mutta käyttöön päätyy. Kangas on ihana!



Mallina kanssani keikoilee Tiitu kisulimme.


Täälläkin löytyy taskut.

perjantai 5. joulukuuta 2014

"Joulu on taas..."

Minulle nuo laulun sanat vaan menee näin:

"Kankaita taas
kankaita taas.
Oi kuinka mul on hauskaa.

Nyt sitä saa
Nyt sitä saa
aamusta iltaan ommella!"


Käväsinpä tänään Vivean kanssa postissa ja siellä meitä odottekin tällainen ihana kangaskasa.
Paketteja tuli siis Verson Puodilta sekä Pehemiältä, johon oli yhdistetty myös Nanun tilaus. Paketeissa siis yhteensä kahdeksaa eri trikookangasta, kahta joustofroteeta (sieni ja puna-valkopilkullinen) sekä play-merinovilla.
Mitä kaikkea ihanaa minulla onkaan suunnitteilla näistä. ♥


Noin viikko sitten tänne tuli jo esi-esi-joululahja: Lettirikoota. Olisin halunnut tätä mieluummin harmaansävynä, mutta sitä ei ollut enää joten hankin tätä, enkä ole yhtään pettynyt.

Meidän pieni hammaskeiju. ♥
Tarkoitus olisi tehdä tästä itselle paita/tunika/mekko ja Vivealle jotain muutakin kivaa kuin vain pipo.. Mutta kaikki aikanaan.


Tällainen pipo siitä siis tuli. Pikkuisen iso se vielä on, mutta eiköhän tuo pää tuosta vielä kasva ;) Ei ole ainakaan ihan heti pieni, niin kuin moni muu myssy tuntuu olevan.


Nappikauppa Punahilkasta tuli myös pienen pieni paketti joka sisälsi suuria asioita, tai siis metreittäin kuminauhaa. Näitä tarvitaan siellä sun täällä, mutta pääasiallinen tarkoitus oli laittaa näistä kumpparit J:n tuleviin boksereihin, jahka saan entiset silputtua kaavoiksi ja testattua tuleeko niistä mitään. :D


Tästä ihanasta Pitsii kankaasta tuli itselle tunika, josta en vielä ole saanut kuvaa. Oikein onnistunut kuten myös nämä pienet leggaritkin. Nuista puuttuu enää vaan sopiva kuminauha, sitten pääseevät heti käyttöön.
Tästä taidan tehdä myös pienen pitsimekon ♥

"Joulu on taas....joulu on taas...."
Sellaista tänne tällä kertaa. Jospa saisin nuita omiakin vaatetuksia tänne taas kuvailtua.
Kirjoittelemisiin. :)