Päiväpeitto

Siitä asti kun Vivea sai oman juniorisängyn, ajatuksenani on ollut tehdä siihen kunnollinen päiväpeitto. Sellainen että sen päällä on hyvä rymytä, eikä peitto ole heti lattialla kun sen päällä pari hyppytestiä suorittaa.
Tässä siis ratkaisu ongelmiin, jotka koskevat päiväpeittoja ja niiden paikallaan pysyvyyttä:
Vetoketjullinen päiväpeitto!

Palojen leikkelyt ja aplikoinnit tein jo uudenvuoden jälkeen, jonka jälkeen tarvitsin noin kuukauden inspiraation kehitys aikaa ja sitten sain peiton tehtyä. Eli peitto tuli valmiiksi joskus helmikuun alkupuolella ja on ollut siitä asti käytössä. Siitä tuli aivan loistava! Tällaista suisitan joka läpsiperheeseen! :)

Eikä hintaakaan tullut kauheasti. Päällinen on tehty vanhoista, sieltä ja täältä saaduista, farkuista, pohja ja reunojen vuorikangas on vanhasta pussilakanasta, vain päällisen vuoritikkikangas on ostettu eurokankaasta, mutta hinta ei ollut paha. Metrivetoketjut tietysti piti hakea kaupasta, kun omasta varastosta ei ihan 3,2 metriä yhtäjaksoista vetskaria löydy. ;)

Peitto siis kiertää patjan jokapuolelta. Alla on vain perus puuvillakangas, joka pitää päiväpeiton siltä osin paikoillaan. Reunat ja päällinen on sitten ulkoa farkkua ja puuvillakangasta. Peiton molemmilla pitkillä sivuilla on vetoketjut.

Leikkelin vanhoista farkuista kolmen kokoisia palasia, osiin jätin farkkujen omat taskut, osaan aplikoin tai alikeompelin kuvia.

Tällainen peitto on kun sen avaa.

Joka aamu se näyttää tältä ja tältä tai pahemmalta tilanne neyttäisi joka päiväkin, ellei peittoa saisi kiinni.

Kun täkki, tyyny sekä yöppö on paikoillaan, niin peite vaan päälle ja vetskarit kiinni.

Nyt siinä sopii leikkiä niin paljon kuin vain haluaa. :)

Mekkoja ja muutama paita

Nyt siirrytäänkin taas vähän iloisempaan aiheeseen viimekertaiseen nähden.
Olen minä jotain saanut itsellenikin tehtyä aina silloin tällöin. Vielä olisi usea kangas odottamassa, että niistä saan jotain muovattua kropalleni sopivaksi.
Mutta tässä ompelu satoa pidemmältä aikaa. :)

Jo alku kesästä tein itselleni valko-vihreän kellohameen. Oikealle kädelle tei sivusaumaan ison taskun.

Kangas on vanha neliönmuotoinen pöytäliina ja se tuli käytettyä melkeinpä viimeistä palaa myöten tähän. Juuri sopiva siis.
Hameelle piti saasa yhteensopiva paitakin. Siinä olikin sitten pähkäilyä. Mutta tällaisen harmaan pitsikoristeisen paidan sille sitten kaveriksi tein.

Aluksi hameesta tuli liian iso ja pienennys vaatikin päälle kuukauden insporaation keräystä. Sitten se onnistuikin kuin hujauksessa. Pienennys vaiheessa suorastaan hämmästyin taskua! En muistanut ollenkaan, että olin siihen sellaisen ommellut. :D

Hauskinta paidassa on se, että sitä voi käyttää kuinka päin vain. Kellohameen kanssa se on pitsi selänpuolella ja vesiputouskaulus edessä, mutta minusta se on kaunis myös näin päin. :D

Sain ystävältä lainaan Onion 2007 -kaavan ja voi! Ihastuin siihen ihan totaalisesti. Ihanan istuva malli. Olen muutamia raglanpaitoje tehnytkin, mutta kyllä tämä on omaa luokkaansa. Olalle sekä rinnan päälle tulevat muotolaskokset asettuvat niin kauniisti, ettei paremmasta väliä.

Niinpä kaavasta muotoutui ensin kukkamekko, jonka helmaosaa vain vähän muokkasin.

Sitten samaisesta kaavasta syntyi kietaisumekko isoilla muutoksilla.

Toimii!
Näitä pitää saada lisää.

Ja pitihän Babushka roses -kangas käyttää mahdollisimman hyvin, niin siitä tuli vielä paitakin. Vielä kangasta jäi johonkin Viipukan pieneen vaatteeseen lisättäväksi tai nukelle.
Malli on paras raglan johon olen törmännyt ja niinpä kangaskasassani odottaa tummansinistä Babuska rosesia, että tekisin siitä ystävälleni samanmoisen mekon.

Ps. Pahoittelen luokottoman huonoja kuvia, jotka johtuvat osittain valonpuutteesta. Mutta itseään kuvatessa kaikki ei ole niin kovin helppoa, varsinkaan kun kiireessä kuvailee. :/

Kaavat:
Harmaa pitisipaita - Kaava Burdasta (mumeroa en muista) runsaasti muokattuna.
Kellohame - Oma kaava
Raglan paita/mekko - Onion 2007 (pieniä omia muutoksia)
Kietaisumekko - Onion 2007 (isoja omia muutoksia)

Kankaat:
Harmaa kiiltäväpintainen trikoo - Eurokangas palalaari
Kellohameen kangas - Vanha pöytäliina, puuvillaa
Paidan pitsi - AliExpress.com
Babuska roses kerma, trikoo - Pehemiä 
Lintukangas - Jokin Paapiin trikookangas, itse löysin palan kirpparilta

Matkarattaiden muodonmuutos

Noin kuukausi sitten laitoin muutaman ilmoituksen Fb:n osto- ja myyntipalstoille, joissa kyselin  matkarattaista, joissa olisi hinta kohdillaan ja tuunaaminenkin mahdollista. Ei siis tarvinnut olla priima kunnossa.
Eräs nainen ottikin minuun yhteyttä ja tällaiset Emmaljungan-rattaat häneltä löytyi!

Minähän olin heti ihan myyty näille rattaille. Juuri sellaiset kuin olin etsinytkin. Yksinkertaiset ja runko kunnossa. Ei noista istuinmateriaaleissakaan pahaa sanaa voinut sanoa. Hintaakin oli vain 15 €! Nämä kun kotiin sain, niin kangasosat päätyivät pesukoneeseen ja niistähän tuli oikein siistit.
Muutama pieni reissu niillä tuli tässä kunnossa kärryteltyä, mutta aika tylsänväriset ne noin olivat! Vai mitä?

Enhän minä nyt näitä voinut tuunaamatta jättää! ;)
Kerrankin kun sain tällaisen haasteen eteeni, niin pakkohan siihen oli tarttua.

 

Tällaiset niistä tuli! ;)

Aika pirtsakat, vai?

Täytyy myöntää, että olen aika tyytyväinen näihin.
Kuviollinen päällikangas on Vallilan vahakangasta, nimeltään Artisokka (tätä olen kuolannut myös verhoiksi) ja vihreä-valkoinen pallokangas on Ek:n puuvillaa sekä näiden välissä on kaksinkertainen 100g vanu. Vahakangas on istuinosassa kätevä siksi, ettei se ime kosteutta ja jos se likaantuu, sen voi vaan pyyhkiä puhtaaksi. Vahakankaan kaveriksi sopi hyvin puuvilla, näin kokonaisuus hengittää ja kuivuu hyvin, eikä sisälle/väliin muodostu esimerkiksi hometta.

Ensimäisen kärryttelyn jälkeen, mieleeni tuli, että rattaat kaipaavat pienen laukun, johon voi laittaa puhelimen, avaimet, lompakon ynnä muuta pientä tarpeellista kävelymatkalle tai kauppareissulle.
Vaunuihin kun voin kiinnittää helposti olkalaukkuni työntöaisaan, mutta tässä se ei ole mahdollista, kun aisa on niin jyrkkä ja rattaat niin kevyet, että saattaisivat kaatua. 

Ompelin siis samoista kankaista pienen laukun, joka on helposti irrottettavissa rattaista. Onneksi ein ollut vielä laittanut muutamaa vanhaa laukkuani roskiin, vaikka ne sinne jo joutaisivat, vaan sain niistä D-lenkit ja kiinnitysnipsut laukkuun ja istuinosaan.
Laukku kaipaa vielä kantohihnan, mutta se ei niin välttämätön/kiireellinen ole tehdä.
Laukussa on kolme taskua, vaikka se ei itsekään mikään järin iso ole, mutta on se paljon helpompi pitää järjestyksessä, kun siinä on kunnon taskut. Vetoketjulla se on helppo sulkea, mutta päällä on vielä pieni läppä, niin mahdollinen sadekaan ei sisälle pääse. 

Iloinen pieni kärryttelijä lähdössä isin kassa kirpparille.

"Sovituskuvia" kotona otettuina. Piti välillä testailla miten kankaat situvat runkoon ja hyvä niin. Tuli nimittäin huomattua, että vaikka olin vanhoista kankaista ottanut kaavat, niin uusi istuinosa oli ensimäisellä sovituskerralla ihan etukenossa ja sitä sai sitten taas muokata, ettei tyttö aina valu eteen. Enpä olekaan ennen ommellut vatupassin kanssa. xD

Vanhassa istuimessa oli vyö ja samanlaisen tein tähänkin. En katsonut tarpeelliseksi tehdä 5pistevyötä, kun tuokin pidättelee/hidastaa Viipukan karkumatkoja ihan tarpeeksi, mutta ei kuitenkaan rajoita liikkumista ja katselua.

Viveakin näytti varsin inostuneelta vaunuista.

Mahdollisesti teen tähän vielä "niskatyynyn", jollainen aiemmassa on ollut. Siitä tosin oli jäljellä/todisteena enää vain kaksi nepparia ilman tyynyä. Se ei kyllä ihan pakollisin ole...katsotaan nyt. :D

Käsinojien pehmusteet, jotka näkyvat "ennen" -kuvassa, ovat vielä vaiheessa, koska minulta loppui kanttinauha. Se on siis seuraavana ostoslistalla. Rattaat toimivat kyllä täyttäpäätä ilman niitäkin.

Saatan tosin vielä tehdä uuden laukun, vaikka tuo todella kätevä onkin, mutta laukkukankaaksi tuo kerni ei ole ehkä ihan omiaan, sekä tekisin siihen nyt muutamia muutoksia. Uudella laukulla ei tosin ole kiirettä, kun tuossa nyt tuo hätävara on. :)





Kaavat:
Vanhojoen rattaiden kankaista

Kankaat:Valilla Artisokka - Kodin 1, Oulu
Vihreä pallokangas - Eurokangas
D- lenkit ja muut kassin kiinnitysjutut sekä vyön solki kierrätetty vanhoista laukuista jne.
 

Uutta ja kierrätettyä - liivimekko ja leninki

Maaliskuun lopussa saatoimme ukkini, Vivean isoukin, haudan lepoon. Joten kyllä sinne kannatti uuden mekot tehdä, oli se sen arvoista.

Valkoinen kierrätysmekko

Vivea sai siis valkoisen leveän mekon, joka on muokattu yhdestä ristiäismekon kaavasta.

 
Mekko on todella leveää mallia, mutta alusmekkona se on oikein passeli.

Tällainen mekko on ilman käyttäjää.
Se on tehty vanhasta pellavajakusta. Itselleni se oli väärää kokoa ja sen entimen omistaja oli laittamassa sen kirpparille. Niin siitä syntyi mekko.

Kauluksen laskoksia ei tule ikävä! Niitä oli muistaakseni 28 kpl. ;)

Hihat leikkasin suoraan jakun hihoista ja niinpä niissä on juuri oikealla kohdalla nuo hihan "poimutus" nauhat. Tai miksi noita kutsutaan. Hihansuutkin on suoraan jakunhihoista. Niitäkään ei tarvinnut erikseen tehdä ja huolitella, säästyin siis halkiontekemiseltä.

Takana oleva nappilista on jakun etualahelmasta. Napit asettuivat juuri oikeille kohdilleen ja säästyin nappien ompelulta ja napinläpien teolta. Ovelaa! ;)

Etualahelman ompelin vain osittain alhaalta kiinni, niin se ei vahinogssa hulmuttele auki. Pienen halkion sinne kuitenkin jätin. Helmanhuolittelukin oli tehty puolestani.
Tällainen mekkonen sitä tuli siis tehtyä kierrätetystä jakusta ja kuinka paljon sainkaan sen vanhoista yksityiskohdista käytettyä. Harmi vain, että olin taas niin kiireinen, etten kerennyt ottamaan jakusta kuvia, ennen kuin leikkasin sen. :)

Liivimekko
Valkoinen mekko on tarkoitettu alusmekoksi ja siinä on vielä hyvin kasvun varaa ja siihen päälle on sitten tarkoitus laittaa liivimekko tai muita ihanuuksia.
Tällainen pirteä, tyttömäinen ja kaunis liivimekko syntyi kun tuli akuutti mekkopula surujuhlaan valmistautuessamme.

Ja helmat nousee. :)

Malli on todella yksinkertainen. Kaavaan otin mallia jonkin peruspaidan kaavasta, jotta siitä tulisi edes lähes oikean kokoinen. Helmaa levensin reilulla kädellä sekä kädenteitä suurensin hiukan (olisin voinut suurentaa vähän enemmänkin). Helmaan rypytin kangassuikaleen ja se tuntuukin kruunaavan mekon.

 

Takakappaleet ovat ihan täysin omaa käsialaa, tottakai mallasin niitä etukappaleen kaavoihin. 

Takana on kaksi neppiä, joilla sen saa helposti kiinni. Neppien alle, vuorin ja päällykankaan väliin, laitoin pienet tukikangaspalaset sekä tiheän siksakin ristin muotoon, niin ettei neppejä avatessa ja leikkien pyörteissä itse kangas repeäisi neppien alta. Hyvin on toiminut.

Mekot olisivat voineet olla pidemmätkin meidän pitkälle tytölle, mutta kävely ei vielä luonnistu ilman tukea, niin konttaaminen lyhyemmässä mekossa on helpompaa.  

Liivimekkoja teen lisää! Varmaan vielä muokkaan kaavaa, mutta perusajatukseltaan se on todella hyvä. :)

Meillä oli eilen juhlapäivä.
Vivea täytti VUODEN!

Ihan kummallista ajatella, että pieni tyttäreni on jo vuoden vanha. Vasta vuosi sitten hän tuhisi kainalossani sairaalan sängyssä maatessamme. Sniff...
Eilen käytiin myös neuvolassa ja pituutta oli karttunut jo 76,5 cm ja painoa oli 10,7 kg. Iso tyttö jo. Sai myös kolme piikkiä ja illalla ne nostattivatkin kuumeen. Vaikka toinen oli pipi pistosten jäljiltä, mikään ei voita sitä ihanaa tunnetta kun oma pieni nukahtaa syliin. Sniff sniff... Siitäkin on jo niin paljon aikaa. Vivea ei ole enää pitkään aikaan halunnut nukahtaa syliin, aina paremmin nukahtaa omaan sänkyynsä. Iltamaidon lipaistuaan pieni päivänsäde nukkui suloisena tuhisten sylissä. Sniff sniff... ♥

Piimähirmun oma synttäripiimämalja! Skool! :D Hienosti joi itse, vaikka vähä meinas välillä mennä ohi.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. ♥

Keinumista hevosen kanssa

Noin puolitoista vuotta sitten ostin työkaveriltani keinuhevosen, jolla jo moni oli ratsastanut, mutta vielä olisi monet ratsastukset edessäkin. Polle kaipasi uutta ratsastajaa, tarpeeksi kevyttä ja pieni pyllyistä sellaista. Minulle se ei sopinut, mutta olihan Vivea jo hyvää vauhtia tulossa maailmaan, niin pakkohan pollelle koti oli antaa.

Suunnilleen kuukausi sitten viimeinkin kävin kaivelemassa hevosen varastosta ja illalla suihkuun mennessäni, otin pollen mukaan ja sekin sai kunnon kuurauksen. Pieni kuivaus ja yöksi olkkariin odottamaan ja loppuun kuivumaan.
Aamulla heräsin normaaliin tapaani, kävin Viipukan nostamassa sängystä ja ei muuta kun aamupuuron tekoon. Vivea leikki höpötellen ensin eteisessä legoilla ja kohta tuli hiljaista. "Mitä se tyttö nyt keksi?" Hiljaisuus on aina pahaenteistä, paitsi nukkuessa. :D
Kun kurkistin olohuoneeseen siellä oli haltioitunut tyttö!
Voi sitä ihmetystä ja iloa, mikä Viveasta huokui, kun seisoi hevosta vasten, keinutti sitä vähän ja katseli. Silmät kääntyivät sitten minuun ja mikä HYMY! Kikatukselle ja hytkymiselle (hyppiminen ei kuulu vielä liikekategorioihin) ei meinannut tulla loppua.

Tällainen oli siis vanha heppa. Sanoin oli, koska minä ajattelin antaa pollelle uuden elämän, tai nuorentaa sitä.

Kyllä sillä hyvät vauhdit saa. :)

Ajatus keinuhevosen maalaamisesta ja "tuunaamisesta" oli kytenyt mielessä jo tovin ja nyt siitä piti tehdä totta. Pensselillä maalaamisesta on aikaa, olipa pohjana sitten puu, paperi tai kangas.
Mars K-rautaan maaleja ostamaan siis.

"Vielä ei saa katsoa"

Pienet pintahionnat, pohja maalaus ja pintamaali. Sitten kaikki muu pieni lisä. Osa kuvioista on maalattu Helmi-kalustemaaleilla osa on askartelumaaleja.

Tällainen siitä tuli:

Tyyli pysyyi samana mitä hevosen pään maalauksiin tulee, mutta lisäilin huomattavasti yksityiskohtia.

Jalas. Useimmissa jalasten päissä oli hampaan jälkiä, epäilisin koiraa. :D Mutta ei se haitannut, mikä lähti hiomalla oli hyvä ja mitkä jäivät, eivät haitanneet. Pitäähän pollestä näkyä, että sillä on paljon elettyä elämää jo takana.

Koriste koukeroita vähän siellä ja täällä.

Itse olen tähän kyllä niin tyytyväinen. Ja kuten kaverikin sanoi "tuohan sopii hyvin yhteen maton kanssa". Hitsit! En ollut edes huomannut ennen hänen kommentiaan, että matto on saman värinen. Siitäkös minä sen värimaailman katsoinkin. *nauraa*

Loppuun vielä pientä kuvakollaasia mitä kaikkea olemme tehneet.

10.4.2015

Ulkoilun jälkeen kotiin tulossa.

13.4.2015

Kissan kanssa on kivaa. Vivea osaa olla jo tosi nätisti kisujen kanssa. Varsinkin Anan, kun sitä ei haittaa vaikka välillä käsi vähän liian kovaa liikahtaisikin.

17.4.2015

 Leikkipuistoilemassa ja ensimäiset hiekan syönnit. *nauraa* En vaan kerennyt väliin.

Aamukiipeilyhetki. Liian helppoahan sieltä leikkikalukorista olisikin tonkia mitään, jos maassa seisoisi. Vähän haastetta, hei! ;)

22.3.2015

Tämän ihanan otoksen otti E. viimeksi Iisalmessa käydessä. Aivan loistava. ♥

Nyt nauttimaan, kun pihakin käytiin juuri puhdistamassa talvihiekoitusten jäljiltä. Eikös se ole kevään merkki? :)
Aurinkoista päivää kaikille.