Joulu oli ja meni, kuten myös joululahjapaja on jo siivottu... ainakin viimevuoden osalta. Tänä vuonna voisin ajatella aloittavani joululahjailut muutaman kuukauden aiemmin, niin ei tulisi niin kiire. Ainahan sitä voi haaveilla ja ajatella, mutta käytäntö on sitten toinen.
Tässä kuitenkin jotain pientä mitä sain jouluksi aikaiseksi ja Joulupukki hyväksyi ne lahjoitettavaksi saajilleen.
Heijastimia:
Heijastin on aina hyvä ja käytännöllinen jahja. Vai mitä? Ainakin itse näen niitä käytettävän aivan liian vähän. Vai pitäisikö sanoa, en näe, sillä pimeitä hemmoja on vaikea nähdä.
 |
| Salamaräpsäisy, niin näkee, että ne oikeastikin loistavat. |
Siispä lahjalistalla oli monta erinäköistä heijastin nauhaa käsivarteen pujotettaviksi.
Huppari miehelle:
Noin vuosi sitten kyselin mieheltä huolisiko hän minun tekemän hupparin. Kerroin idesta, että vetskari olisi sivulla ja siinä olisi iso huppu ja jotain sitä rataa. Kankaat valittiin yhteistuumin Noshilta ja niiden saavuttua ne tuli pestyä ja homma jäikin siihen, kun en löytänyt aikaa tai intoa kaavoituksen suunnitteluun.
Mutta nyt ennen joulua otin kankaat ja perus t-paitakaavan mukaan Iisalmen reissulle ja siellä sitten syntyi tällainen huppari.
Tästä tuli aika kiva ja tuntui lahjan saajakin tyytyväiseltä.
Mustaa ja ruskeaa (hupun vuori ja etukappaleiden alavara) farkkucollegea sekä ruskeaa nyöriä ja messingin väriset vetskari ja nyörin stopparit.
Vasemman rinnuksen tehostesaumaan upotettu tasku.
Kun hupparin avaa tai pitää auki, ruskea farkkucollege pääsee oikeuksiinsa ja antaa vähän ilmettä, muuten niin tummalle hupparille.
Kylpyviitta tytölle:
Tämä kangas on vain niin Ihana!
Kun tämän ensikerran näin, tätä oli vaan pakko saada. Kyseessä siis Ainolan Hilla herkku.
Täysin omalla kaavalla väkerretty hupullinen kylpyviitta. Tuntuu olevan mieleinen ja minusta nuo väritkin sopivat niin ihanasti Viipukalle.
Pörröponi:
Jotain vähän erilaista piti Viipukalle keksiä ja pörröponi oli juuri sellainen.
Harja ja häntä on puuvillalankaa ja toimivat minusta hyvin tehtävässään.
Tätä leikellessä kyllä muistin, miksi olen vältellyt tekoturkisten leikkkuuta kuin ruttoa. Joka ikinen paikka täynnä karvahöytyviä, vaikka sitä koittaa välttää. *nauraa* Eritoten nenä, silmät ja naama.
Mutta ihana siitä tuli!
Poneja poneja:
Viipukan serkkutytöillekin lähti pari kappaletta poneja pukinpaketissa.
Näistäkin tuli kyllä aivan ihanat.
Kuivauspusseja:
Mikäs olisikaan sen ihanampaa ja käytännöllisempää kuin pussillinen kissanhiekkaa. Kyseessä siis käyttämätön kissan hiekka.
Tein siis tällaisia kolmiopusseja ja niihin sitten lapioimme kissan kristallihiekkaa, joka siis on silicageeliä ja imee hyvin kosteutta. Nämä on tarkoitettu siis autoihin huurunpoistoon. Meillä on tällainen autossa ja tuntuu toimivan, jospa muillakin.
Rusettipipoja:
Äiti ja tytär pääsi samistelemaan!
Tein siis meille molemmille rusettipipot. Itselläni pipo on ihan vain kaksinkertainen trikoo, johon kiinnitin tuon rusettinauhan. Viipukan lakki on paremmin muotoonleikattu (niskasta matalampi ja korvilla läpät) ja kaksinkertaisen trikoon alla on vielä vuorina pörröinen college (tai mitä se taas olikaan), ihanan lämmin jokatapauksessa.
Kankaat Verhoomo Vallioniemeltä, Oulusta.
Näihin olen kyllä mahdottoman tyytyväinen, vaikka näissä kuvissa eivät nyt pääsekään oikeuksiinsa (kännykällä otettuja räpsyjä).
Päällikankaana näissä on Metsolan Diagonaaliraitaa. Vaakaraitaisen valmistajaa en muista. Pörrövuorellinen college on hankittu EKsta.
Tällaisia jouluompeluksia tälläkertaa. Yksi tästä vielä puuttuu, mutta siitä joku toinen kerta, kunhan saan sen kehikon ensin kunnolla pysymään pystyssä. ;)
