Ajattelimme pyytää kummeja tehtäväänsä korteilla ja runon pätkillä
ja niihän me sitten teimmekin.
Tällaiset niistä tuli:
Vanhalle ystävälleni S:lle korttiin tuli
runoksi:
Kävi
mielessä juttu jo aamulla varhain
tässähän olisi ystävä parhain.
Kummiksi sinua pyytäisimme
vähän vain me vaatisimme. >
Vaippaa ei olis pakko vaihtaa,
mutta lapsellisuuksia et sais kaihtaa.
Ja kun muksu teininä luoksesi kurvaa
olisi kiva jos hän yhä saisi tukea ja turvaa.
Nyt olis siis tarjolla iloa ja säpinää,
sinun arkeen ja elämään.
Joten olisiko sinulla halua ja voimia,
rakkaan vauvamme kummina toimia?
tässähän olisi ystävä parhain.
Kummiksi sinua pyytäisimme
vähän vain me vaatisimme. >
Vaippaa ei olis pakko vaihtaa,
mutta lapsellisuuksia et sais kaihtaa.
Ja kun muksu teininä luoksesi kurvaa
olisi kiva jos hän yhä saisi tukea ja turvaa.
Nyt olis siis tarjolla iloa ja säpinää,
sinun arkeen ja elämään.
Joten olisiko sinulla halua ja voimia,
rakkaan vauvamme kummina toimia?
Ja miehen veljelle,
jota pyysimme toiseksi kummiksi, tuli korttiin tällainen runonen:
Ei
ole enää piilossa meidän oma
mutta vielä siitä tulee komia ja soma.
Tälle pienelle toivotaan me vaan kaikkein parasta,
siks toivomme ettet tehtävää arasta.
Ei haluta me mitään rikkauksia pummia,
nyt etsitään oikeenlaista Kummia!
mutta vielä siitä tulee komia ja soma.
Tälle pienelle toivotaan me vaan kaikkein parasta,
siks toivomme ettet tehtävää arasta.
Ei haluta me mitään rikkauksia pummia,
nyt etsitään oikeenlaista Kummia!
Vaippoja
ei ole pakko vaihtaa,
mutta lapsellisuuksia et saisi kaihtaa.
Lopulta muksu teininä kun luokses kurvaa
olisi hienoa jos sinulta saisi hän tukea ja turvaa.
mutta lapsellisuuksia et saisi kaihtaa.
Lopulta muksu teininä kun luokses kurvaa
olisi hienoa jos sinulta saisi hän tukea ja turvaa.
Siispä
olisiko sinulla halua ja voimia,
rakkaan vauvamme kummina toimia?
rakkaan vauvamme kummina toimia?
Moelmmilta saimme
myöntävän vatauksen ja niinpä Vivea sai kaksi ihanaa kummia oppaakseen elämän
teille. :)
Kutsukorteiksi askartelin sitten tällaiset lärpäkkeet:
J:n ja Vivean kanssa oli hauskaa painella neitosen jalanjälkiä paperille ja
koittaa saada niistä vielä kohtuu tasalaatuisia. Hyvät niistä tuli. :) Ja nyt
on jokaisella muistona miten pieni jalka voikaan olla alle 2 kk
vauvelilla.
Korttiin tuli sisälle tekstiksi:
Uuden aamun noustessa
kaksi näyttää kolmelta
ja se totta onkin.
Se kolmas on avuton,
pikkuruinen…
kaksi näyttää kolmelta
ja se totta onkin.
Se kolmas on avuton,
pikkuruinen…
Niin
käynnistyy normaali katastrofi.
Se sotkee kaiken, uusiin puihin pistää.
Seuraus ja syy on normaali katastrofi,
Se sotkee kaiken, uusiin puihin pistää.
Seuraus ja syy on normaali katastrofi,
niin
hyvä häly kuuluu sydämistämme.
Oi,
se on enne jostain…
– Jarkko Martikainen -
Normaali Katastrofi –
Kutsumme Teidät pienen
tyttäremme
ristiäisjuhlaan
lauantaina 19.7.2014
klo 13.00 Soinlahteen
ristiäisjuhlaan
lauantaina 19.7.2014
klo 13.00 Soinlahteen
....
....
Eli alkuun kirjoitimme Jarkko
Martikaisen laulun sanoja, ne vaan jotenkin tuntui kivalta. Toinen
seremoniamestarimme siteerasi vuosisitten häissämme Jarkko Martikaisen
"Valssi tanssitaidottomille"-kappaletta, joten silläkin tämä tuntui
kivalta. Ja onhan se aika normaali katastrofi kun perheeseen syntyy uusi pieni
ja kaikki menee aivan uusiksi. :D Mutta niin, sellainen se kortin tapainen
sitten oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti