torstai 24. huhtikuuta 2014

Mekkoja, huppareita ja mielenkiintoisia tuntemuksia Rv39 (38+2)

Aloitetaanpa jollain pienellä ja ihanalla!

Kun näin tämän kaavan, ajattelin heti, että tuota pitää testata. Malli oli tehty ruskeasta ja se oli aika afrikkalaistyylinen, ainakin väritykseltää. Mutta minäpä laitoin vähän väriä tähän. Jos nyt vaikka tyttö sattuisi tulemaan, niin on sitten mekko tai kaksi kaapissa jo kesää varten odottelemassa. Olisihan se suorastaan anteeksiantamatonta, jos kaiken tämän ompelubuumin jälkeen, kaapissa ei olisi ainoatakaan mekkoa! ;)


Tässä sitten vielä takaa kuvattuna sekä mustat pöksyt selvemmin (vaikka luonnossa ovat vielä söpömmät) ja koko setti, johon kuuluu siis mekko, kahdet pöksyt (toiset mustat ja toiset punaiset) ja tossut, jotka voi kääntää kumminpäin haluaa. Tossuista tosin puuttuu vielä nauhat, joilla ne sidotaan nilkanympäri, mutta se on pieni puute.
Ette voi uskoa miten mielenkiintoista (lue: hankalaa) on ommella koon 16 tossuja! Se oli kyllä jotain todella Todella haastavaa! Eihän ne meinanneet mahtua minun nakkisormien kanssa koko ompelukoneen paininjalan alle. Tai siis mahtuivat turhankin hyvin, mutta sormet kyllä oli vähällä tulla ommelluiksi niihin kiinni. :D Mutta selvisin! :D


Asiasta toiseen. Viimeviikon maanantaina (14.4) minulla sitten oli se lääkäriaika ja kaikki tuntui olevan kunnossa. Streptokokkinäyte, joka otettiin edellisellä kerralla, oli negatiivinen, eli ei mitään huolta tai muuta synnytyksen osalta siis tiedossa. Sydänäänet oli hyvät ja lääkärikin sai muutaman muksautuksen, ei tainnu napero tykätä siitä ollenkaan. ;) Suoraan sanottuna, minustakin oma neuvolahoitaja hoitaa nuo sydänäänet ja käsintutkiskelut paljo paremmin kuin se lääkäri. Jotenkin sen lääkärin otteet oli niin hennot hipsukat, että miten se voi mitään tuntea tuolta ja saati sitten ne sydänäänien etsinnät; oisi sillä tötteröllä nyt vähän kovempaakin voinut painaa. Omalla hoitajalla on vaan niin ihanan varmat ja "jämerät" otteet, niin tietää, että se taitaa jotain osatakin. Mutta muuten tämä lääkäri vaikuttaa oikein mukavalta ja asiansa osaavalta. :D
Seuraava neuvola aika olis sitten ensi tiistaina (29.4). Minä kyllä voisin olla kypsä jo ennen sitä. Tais siis olisin kypsä synnärille jo nyt. Masu alkaa olemaan jo sen verran painava ja aika hyvin laskeutunut, että mitä tässä enää odotellaan. Mutta muksu päättää. Iso kauhukuva, mikä mielessä sillon tällöin liikkuu, on että synnytys joudutaan käynnistämään. Se saattaa hidastaa hommaa niin paljon, siis normaalisynnytykseen verrattuna. Ei semmosta, jooko! Ihan vaan luomuna, jooko! :D Toiveet on nyt kerrottu.

Pääsiäinenkin oli ja meni, se tuli sitten vietettyä ekaa kertaa ihan kotosalla ilman mitään erikoista. Lauantaina kävin yhden mammakaverin luona ja siellä menikin höpistessä sitten useampi tunti. Mukavaa oli! :) Sunnuntaina meille tuli sitten kaveripariskunta. Heidän kanssaan höpistiin niitä näitä, syötiin kanapiirakkaa ja mansikka-limekakkua ja pelattiin Merirosvopoukama-lautapeliä ja sitten loppu ilta lailettiin L:n kanssa SingStaria samalla kun pojat pelaili MTG:tä. Parin tunnin yhtäkestoinen hoilaaminen aikaansai loppu illaksi aika "mukavat" supparit. Ja siitä asti onkin ollut joka ilta ihan hyvin supisteluja, myös liikkuessa. J on monesti katto mun ähinöitä ja jos oon sanonu, että on supistellu joitakinkertoja, niin hyvä ettei oo jo synnärillle lähteny kuskaamaan. Voi rakas höpsö mieheni! <3


Ai niin! Pitäähän sitä välillä näytellä itseäänkin. Mamma Jumbovalas! ;)
Yläkuvassa vähän masun alle menevä käsi peittää rekkamismahaa, joka meinaa aina nykyisellään lyllöttää paisanalta. Välillä kyllä kunnolla naurattaa kun jostain nousee ylös, päällä on jotkut kotihousut ja t-paita ja maha ryllöttää ja pilkistää paidan alta. xD Jotenkin niin irvokasta. Just sellanen "rekkis" maha!


Edestä katsottuna en oo ihan kauheesti levinnny, mutta ihan tarpeeksi kuitenkin. Jospa sitä kesällä pääsisi jotakuinkin taas omiin (normaali) mittoihinsa, tai siis niihin mittoihin missä oli vuosi sitten tai vähän allekin :D

Pitäisköhän minun palata vielä tuohon ensimäiseen aiheeseen, siis ompeluun. Alku viikko meni aika nössähtäneissä tunnelmissa. Ei ollut voimia ja jaksamista juuri mihinkään sekä etova olo vaivasi, varsinkin aina syönnin jälkeen. Sitten päätin vähän organisoida kaikkia tekemisiä. Yhtenä päivänä piirsin ja leikkasin kaavat, toisena päivänä leikkasin kankaat niiden mukaan ja nyt on sitten valmiiksi leikeltyjä kankaita vain ompelua vailla. Niistäkin olen jo 4 saanut valmiiksi.

 Elikkäs. Tässä ois tämmöset pienet turkoosi-valkoiset housut ja niihin kesäinen "huppari". Kamera nyt on vähän vääristänyt väriä, sen pitäisi olla vähän vihertävämpi - turkoosimpi. Nuo housut oli ihana tehdä, kun niihin ei tullut kuin yksi pystysauma taakse ja tottakai lahkeiden sisäsaumat. Kankaita leikatessa mietin, miten näissä on vaan yksi kappale, mutta ihan järkeen käypää se olikin ja oikein mukava malli.
Hupparissa ei alumperin ollut taskuja, mutta halusin niihin väriä, niin lisäsin huppuun vuoren ja sivuille taskut, joissa on kankaana ihanan oranssi pallokangas. Olisi saattanut olla aika tylsä ilman näitä väriläiskiä. Mietin kyllä, että olisin joko aplikoinut näihin jotain tai sitten vaan silittänyt ja ommellut jonkin siirtokuvan, mutta näin tuntui paremmalta. :)


Pari leikkipukuakin tuli tehtyä. Malli oli niin söpö, että heti piti kaksi väkertää. Haaroissa on nepparit, niin vaipanvaihto ja pukeutuminen käy helposti. Nuissa sopii kelliä kesällä. :)


Pariviikkoa sitten posti toi kangaslähetykseni, jossa oli muun muassa tätä ihanaa pöllökangasta. Siitä syntyi sitten tällainen mukavan kokoinen viikonloppulaukku, jonne pitäisi mahtua minun ja muksun viikonlopun tarpeet. Ainakin vaatteelliset sellaiset. Sisäpuolella on neljä hyvänkokoista taskua ja kummassakin päädyssä (ulkopuolella) on taskut. Metallilenksut, joilla olkahihnat on kiinni, ovat entisestä olkalaukusta, joka jouti jo muille maille vierahille. Ei sitä entistä voinut, eikä kehdannut, enää käyttää. Joten tulivatpahan kaikki lenksut hyötykäyttöön.
Nyt kassi on pakattu meille sairaalakassiksi, josko sitä sinnekin jossain vaiheessa pitäisi lähteä. ;)


Tilasin kyseistä pöllökangasta kahta eri väriä/sävyä. Toisesta tein olkkariin uudet tyynynpäälliset.


J on meidän perheen todellinen Hidalgo! Vai miksi sitä kutsuisi. Mutta aina kuitenkin haaremin ympröimä. ;)


Tästä taitaa niiden tyynyjen kuosi näkyä vähän paremmin, vaikkei mikään paras kuva olekaan. :D

1 kommentti: